Joulukuun 29. päivän iltana sanoimme haikeat jäähyväiset Nurmilinnun synnyinmaalle.
Ei tainnut tyttö parka tajuta, kuinka suureen muutokseen peltilintu hänet kantaisi...
Mutta lentokentällä oli neidillä erityisen kivaa. Hän kun otti, meni ja tutustui mukaviin norjalaisnuoriin. Ihan itse.
Lentokoneessakin oli kivaa, mitä nyt herätettiin koko kone keskellä yötä toviksi, kun neito koki uudelleen nukahtamisen hankalaksi.
Kööpenhaminan lentokenttä oli kuin paraskin ostoskeskus. Täällä Nurmilintu sai elämänsä kamalimman raivarin, että se siitä sitten. Taisi Pieni Merenneitokin ihmeissään meille päätään pyöritellä. Mitä se tirppanen oikein karjuu?
Mutta lento Helsinkiin takasi kivan ikkunapaikan ja ihan viihdykettäkin koneen puolesta.
Minä ihmettelin, miksi kanssamatkustajat tuijottelivat.
2 kommenttia:
Jopa tätä on odotettukin, tätä blogin takaisintuloa siis. Innolla odotan seuraavaa osaa. Mitä tuohon kanssamatkustajien tuijottamiseen tulee, niin syyhän on ihan selvä - harvoin näkee noin kaunista matkustajaa ..........
Tjaa, rohkenen epäillä ;) kiva kuulla, että on kaivattu.
Lähetä kommentti