Yöllä oli satanut kovasti, aamulla taivas oli harmaa. Tietokoneen sääsovellus kuitenkin vakuutti, että seuraava kaatosade saapuisi vasta iltapäivällä näille maille ja halmeille. Ilma oli kuin lehmän kostea henkäys. Lähdettiin siis Nurmilinnun kanssa piknikille kukkahameessa, ja sateenvarjo unohtui kotiin kiireessä. Kumpparit vetäisin tyylikkäästi jalkaan kuitenkin, kun ajattelin, että ei sitten tarvitse niin niitä lätäköitä väistellä. Ensin hypättiin bussiin.
Bussi juuttui aamuruuhkaan, eli oltaisiin varmaan päästy kävelemällä nopeammin juna-asemalle. No, tiedetäänpähän ensi kerralla. Oli vain niin kätevää hypätä kyytiin kun kohdalle sattui. Sitten nopea vaihto junaan.
Ja varmaan kilometrin verran köpöttelyä asemalta piknik-kohteeseemme. Kiva nähdä uusia hoodeja :)
Sitä vettä oli tosiaankin tullut yöllä ja edellisenä iltana paljon. Salamatulvia oli esiintynyt vähän siellä täällä kaupunkia. Että ei kannata jäädä autoon aikailemaan, jos vesi alkaa nousta. Parasta pinkoa minkä kintuistaan ehtii.
Lähtö oli meille epätavallisen aikainen, eikä myöhäisheränneelle Nurmilinnullekaan ollut aamupuuro maittanut. Siksipä tehtiin poikkeus ja neito sai syödä amerikkalaisten lasten snacks aamupalaksi amerikkalaiseen tapaan on the go. Vettä sentään juomaksi.
- Tik tak tik tak!
- Mitä häh? Missä sinä kellon näet? Katso, tuolla on iso kirkontorni!
- Tik tak tik tak!!
- Näetkö, onko vähän iso torni! Ai, siellä on kellokin! Joo ihan totta, hyvin hoksattu, kulta!
Sitten perillä. Värikästä, värikästä.
Hurjan kova meteli ja paljon kaikkea ihanaa ja jännää. Kuten vaikka magneettiseinä!
Piti ottaa todistusaineistokuva. Amerikkalaisetkin siis oikeasti joskus tajuavat, että kengättömyys on ihan jees ja fiksukin juttu.
Hshhhh, Teddy Bear piknik alkaa!
Muskarikaveritkin olivat löytäneet paikalle. Ja meille oli ihan oma piknikkori jaettavaksi!
Oiii, siellä se nallekarhu on, ja katso, mikä tuolta puunkolosta kurkistaa? Onko se orava? (Juu, kuvanlaatu voisi ehkä olla hitusen parempi...)
Nähtiin ja kuultiin monenmoisia otuksia, kerättiin hunajaa, jaettiin eväitä. Osallistuttiin. Sai kävellä ja kurkkia. Lopuksi pääsi vielä moikkaamaan itse karhua. Jos uskalsi.
Hehei, babai!
Niin. Tietenkin se kaatosade alkoi samantein kun piknik loppui. Äitiystävä asui matkan varrella asemalle, ja lainasi kotimatkalle sateenvarjon. Se mitään enää meinannut. Ja kotiasemalla ei enää satanut. Lompsittiin sitten kotiin, ja herra M sai ikuistaa hehkeyteni kun poimittiin se matkalta mukaan. Ainoastaan jalkateräni olivat kuivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti