Vauva-asiaa 1

Tulipas luova otsikko, heh. Viime viikot ovat menneet remonttien (kyllä, monikko kuvastaa tilannetta parhaiten) keskellä, ja samaa on luvassa ainakin vielä tällä ja ensi viikolla. Kodistamme on siis luvassa jossain vaiheessa klassisia "ennen ja jälkeen" -kuvia, mutta niitä odotellessa ajattelin kertoilla vähän tästä odotusprojektistamme keskellä kaikkia muita pieniä projektejamme (kuten siis muuttoa valtameren toiselle puolelle, opiskeluja, uusien ihmissuhteiden solmimista, uuden kodin laittoa remontteineen)...

Tilanne muutaman viikon takaa...

... ja pari päivää sitten (piti vaihtaa väriä kun naama oli niin punainen!):

Maha siis vain kasvaa ja kasvaa, kuten kait pitääkin. Vauva on viime aikoina aktivoitunut pyllynpyörittäjäksi kyynärpäätaktiikalla, eli ilmeisesti siellä sisuksissa on vielä tilaakin jonkin verran. Toivon silti pientä vauvaa... Vointi on ollut enimmäkseen hyvä, välillä on epämääräisiä kipuja ja yöunet ovat huonontuneet, mutta monesti pääsen vieläkin tekemään kunnon kävelylenkin ilman outoja oloja. Tahti vain on vähän hidastunut. Mutta sekin saattaa olla vain laiskuutta...

Täällä uusissa ympyröissä olen jotenkin vain antanut ajan kulua epämääräisesti tietoisena siitä, että laskettu aika lähenee vääjäämättä. Nyt ollaan kohdassa 36+2, mutta tämäkin piti tarkistaa vau.fi -sivuston laskurista. Taidan siis puolittain yrittää unohtaa, että aika valmistella vauvajuttuja ja orientoitua elämänmuutokseen on todellakin käymässä vähiin. Jos olisin kirjoittanut aiheesta pari viikkoa sitten, olisi sisältönä ollut pitkänpitkä lista siitä, mitä on vielä hankkimatta ja tekemättä. Tänään tiedän, että vauva pysyisi kyllä hengissä, jos vaikka huomenna päättäisi haikaransa nyytistä tänne meille tipahtaa, mutta silti minua vähän säälittäisi pikkuinen: niin monenmoista odotusblogia luettuani tiedän, että olen aikas paljon jäljessä kaikista valmisteluista. Vähintäänkin henkisesti. (Tästä lisää seuraavassa postauksessa.)

Emme tiedä varmaksi, kumpi sieltä on tulossa, joten meillä pitää olla sekä pojan että tytön nimet mietittyinä valmiiksi saairaalaan mennessä. Täällä kun ollaan sairaalassa synnytyksen jälkeen max 48h jos kaikki on mennyt hyvin, ja ennen lähtöä lapsonen saa syntymätodistuksen, (jota ilman kukaan ei ole tässä maassa mitään) jossa pitää olla koko nimi. Me ollaan tässä(kin) asiassa vielä vähän vaiheessa, heh. Täällä muuten kysytään heti (esim. kaupan kassatäti) tavatessa seuraavat kysymykset: 1) milloin on laskettu aika 2) tuleeko tyttö vai poika 3) mikä tulee olemaan vauvan nimi. Olen jo ihan kyllästynyt vastaamaan näihin kysymyksiin! Toisaalta vauvamaha on saanut kummia aikaan mm. asuntomme suhteen: remonteista päättävät miehet haluavat kovasti tehdä töitä sen eteen, että meidän perhe tulee voimaan hyvin. Sitä on oikeastaan ollut hellyyttävää seurata.

 Kaunista syysviikkoa teille kaikille sinne pohjoiseen!