Äiti tyttären silmin

Eräänä aamuna... (ehkä, nuo pyjamapöksyt on toiset mun kotoiluhousuista eli kun ne ei ole pesussa, asun niissä päivät pääksytysten)

Ensin se ilmeilee höpsösti.

Ehkä se myös yrittää poseerata...?

No sit se TAAS jatkaa omia hommiaan. Hei äiti tuu leikkimään!

Kolme linnaa

Toukokuu oli linnakuu. Tai no oli se ystäväkuukin. Ja senpä takia minun tuli tehtyä tarkempaa tuttavuutta kolmeen skottilinnaan. (Niitä on muuten täällä ihan tuhottomasti. St Andrewsissakin on omat raunionsa, niitä ei ole vielä edes tullut tutkailtua kuin muurien takaa.)

1. Dunnottar

Skotlannin itärannikolla, vähän Aberdeenista etelään kohoavat Dunnottar-linnan rauniot. Paikka on kuuluisa mm. siitä, että sinne aikanaan kätkettiin hetkeksi skottikuninkaiden kruununjalokivet. Mutta tarkemman historiantutkimuksen jätän teille - tämä Skotlannin historia on niin kiireinen kaikkine kuninkaineen ja riitoineen ja juonitteluineen ja tasavaltalaistumispyrkimyksineen ja sotineen että minä tipun matkasta aina jo ensi metreillä. Miksi sitten Dunnottar on raunioina? Sitä piiritettiin jossain vaiheessa, ja linna kärsi niin pahoista vaurioista, että linnan isäntä (joku jaarli tai sellainen) päätti vain unohtaa pytinkinsä ja siirtyi toiseen kartanoonsa. Tai jotain sinne päin.

Ihan on hulppeat leikkipaikat meidän Nurmilinnulla, vai mitä?

Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Raunioille on maksullinen sisäänpääsy, mutta siellä näkee todella paljon ja pääsee tosi moneen jännäänkin paikkaan.

Olimme vielä erityisen onnekkaita tällä kertaa, sillä herra M:n takana uiskenteli....

... dadaa delfiinejä!

2. Glamis

Glamis Castle (lausutaan glaams noin niin kuin suurinpiirtein) sijaitsee n. 12 mailia Dundeesta pohjoiseen. Se on edesmenneen kuningataräidin synnyinkoti, ja kuningatar Elisabethin sisar Margaret syntyi myös täällä. Glamis on edelleen asuttu linna, sillä Strathmoren 18. jaarli saa kutsua paikkaa kodikseen. Tunnin opastetulla kierroksella pääsee kuitenkin muutamaan historialliseen huoneeseen ja kuulee mielenkiintoisia tapahtumia linnan historian varrelta. Täällä varsinkin minulla heräsi kysymys, miksi ihmeessä nämä skotit ovat olleet niin intoina linnoihin. Ne kun ovat olleet (ja ovat yhä edelleen ilman tähtitieteellisen kallista keskuslämmitystä) niin kylmiä talvisin, että ainakin palvelusväkeä on kuollut hypotermiaan. Eikö sitä olisi ollut kivempi elellä vähän tiiviimmin mutta lämpimämmin? (Tosin ei ne skotit nykyäänkään kovin lämpimästi elä, vaikka olisi pieni kotikin, hmmm.)

Glamisin linnan tilukset olivat kovin kauniit. Tämä olisi suositeltava piknikpaikka, lapsillekin löytyi hieno leikkipaikka ja vieressä laidunsi ylämaankarjaa. Harmi vain, että Nurmilintu ei ollut tällä reissulla mukana.

3. Balmoral

Prinssi Charlesin lempilinna? Balmoral, kuninkaallisen perheen skottihuvila, sijaitsee Skotlannin ylämailla, noin kahden tunnin ajomatkan päässä meiltä. Linna itsessään ei ole kokemuksena kovin kummoinen, sillä sisälle pääsee vain tylsähköön juhlahuoneeseen ja ulkoalueet ovat puutarhojen ihailijoille vaatimattomat. Balmoral onkin selkeästi erämaalinna, Skotlannin vastine Lapin kelohonkahuviloille. Se sijaitsee upeissa maisemissa Cairngormsin kansallispuiston alueella, ja tiluksista saisikin varmasti parhaiten irti vaeltelemalla sen lähistöllä kulkevilla vaellusreiteillä. Pelkkänä linnakohteena se on aika mitätön, eikä missään nimessä normaalin pääsymaksunsa arvoinen (meillä oli alennusliput). 

***

Ps. Olen käynyt myös Edinburghin ja Stirlingin linnoissa. Älkää jättäkö pennosianne Edinburghin linnaan, jos teillä on mahdollisuus käydä Stirlingissä. Just a hint.

Länsirannikolla (Glenfinnan)

Sunnuntaiaamun aamupala oli ihan hotellitasoa sekin, nyt laitettiin vain vähän skottilaisempaa purtavaa masuun.

Aamiaisen jälkeen lähdimme kuljeksimaan majapaikkamme lähitienoille. En tunne kohteemme historiaa, mutta epäilen alueella olleen joskus muinoin jonkinlaisen kyläyhteisön, jonka jälkeensä jättämiä taloja on sittemmin remontoitu vuokrakäyttöön. Tai sitten se on vain ollut jonkin aatelisen jättitila, tiedä näistä. Joku aateliskana me ainakin tavattiin orrelta istumasta.

Täältäkin löytyi tietysti "walled garden" eli muurilla ympäröity hyötykasvitarha. Melkoinen vaiva saada kaunis ja kukoistava puutarha aikaiseksi, vai mitä? Täällä kasvatetaan nykyisinkin tilalla toimivan ravintolan rehuja.

Puutarhan ulkomuurikin oli kaunis.

Teimme rauhallisen kävelyn tuonne lochin rantaan ja yritimme tutustua lampaisiinkin, mutta ne eivät olleet kovinkaan seurallisia mokomat.

Illalla oli grillijuhlien vuoro. AGA oi AGA oli taas niiiin kätevä. Tuo oikeanpuoleinen levy oli muistaakseni viileämpi kuin vasen, eli siihen oli kätevä siirtää haudutettavia / matalampaa lämpöä kaipaavia ruokia. Ja levyjen ympäristöt ovan aina lämpimät, joten siihen vain valmiit ruuat syöjiä odottelemaan eikä viilenemisestä ole pelkoa.

Maanataina olikin sitten aika pakata taas autovanhuksemme ja siirtyä kiertoteitse kotimatkalle - tosin ensin herkuttelimme mm. itse tehdyillä sämpylöillä...

Suunnitelmamme oli ajaa pohjoista reittiä takaisin kotiin, ja näin pääsisimme näkemään matkalla mm. Glenfinnanin kuulun rautatiesillan (viaduct) ja Skotlannin korkeimman vuoren, Ben Nevisin. Mutta matkalla näkyi kyllä kaikkea muutakin mielenkiintoista.

Tottahan toki me päädyimme taas vaeltamaan! Glenfinnanin rautatiemuseolta lähtee kävelyreitti sillalle, joka näkyy mm. Harry Potter -elokuvissa. Mitäs tykkäätte näistä vaellusmaisemista?

Matka ei ollut pitkä, mutta ylös alas rinteitä sai reitin tuntumaan vähän sunnuntaikävelyä haasteellisemmalta. Sää oli taas puolellamme. Välillä oli jopa kuuma!

Pakolliset Instagram-päivitykset: ;)

Ihana kevätpäivä. Sen verran olimme kuitenkin jo reissuväsyneitä, että Ben Nevistä tyydyimme ihailemaan vain auton ikkunasta kotimatkalla. Sielläkin suunnalla olisi ollut mielenkiintoisia kävelyreittejä, mutta ne jätettiin yksissä tuumin toiseen kertaan.  Olipa reissu, kiitos kaikille mukana olleille!

Länsirannikolla (Ardnamurchan Peninsula)

Aamulla kömmin ihanan lämpimään keittiöön notkuvan aamiaispöydän äärelle. Ystävämme oli ennättänyt jo paistaa ison kasan amerikkalaisia pannukakkuja (vinkkinä muuten, että kuivat aineet oli sekoitettu ja säilötty matkaa varten jo kotosalla). 

Mahat kylläisinä oli kiva lähteä taas seikkailemaan. Tämän päivän ohjelmassa oli löytää palanen ikivanhaa tammimetsää ja vierailla Yhdistyneen Kuningaskunnan pääsaaren läntisimmällä rannalla. Matkaan siis.

Se tammimetsikkökin löytyi. Täällä on kesällä varmaan uskomattoman kaunista. Uskokaa tai älkää, mutta tällaiset metsät ovat ennen muinoin peittäneet Brittein saaria ja isoa osaa Länsi-Euroopasta aina Portugaliin saakka.

 Huomaa lempivarusteeni tältä talvelta - korvalaput ne rokkaa toukokuussakin!

Mitäs täältä löytyy...?

No me tiätty.

Sanoinko jo että täällä on varmaan huisin kaunista, kun puissa on lehdet?

Matka jatkui kohti länsirantaa. Matkalla näimme vanhan tulivuorenkin - se on tuossa oikealla osittain :)

Ja se tie. No se oli koko ajan tällaista yksikaistaista. Ja tämä on erittäin tilava pätkä, voin taata sen. Olimme ilmeisesti sen verran kaukana erämaassa, että teitä ei ole kannattanut tämän leveämmiksi tasoitella.

Herra M sai tästä herrasta (rouvasta? liikaa karvaa mokomalla) aikas hyvän kuvan, vai mitä? Joku ne oli sinne tuuliselle länsirannikolle kuskannut ruohoa syömään. Hip heijaa kun sellainen karjankuljetusauto tulisi noilla teillä vastaan...

Kas tässä se sitten on. Pala läntisintä rannikkoa pääsaarella. Voin kertoa, että tuuli oli AIKA kova.

Ilmeisesti sumukin voi olla välillä aika kova tämän torven koosta päätellen :)

Tuolla edessäni (toisessa kuvassa takanani) näkyy Hebridien saaristoa, kenties jopa jokin huippu Isle of Skye -saarelta.

Oi ne korvaläpät, oi korvaläpät. Oodin ma teille laulaisin...

Vai pitäisikö lähteä sukeltamaan, kun noin turkoosia vettä löytyy? (Pun NOT intended - kuvassa pitäisi näkyä oikeasti turkooseja vesialueita, sillä paikoin pohjan hiekka on vitivalkoista korallihiekkaa. Mutta en jaksanut houkutella värejä paremmin esiin, anteeksi.)

"Koti"talollemme palasimme aikas väsyneinä, mutta seikkailuista virkistyneinä. Sunnuntaina sataisi. Se olisi rento kotoilupäivä sitten. Stay tuned!

Länsirannikolla (Glencoe)

Mitä te teitte vappuna? Me pakkasimme simat ja munkit jo muutenkin täpötäyteen ahdettuun auton peräkonttiin ja lähdimme yhdessä ystäväpariskunnan kanssa retkelle Skotlannin länsirannikolle. Ja meillä oli hauskaa, kuten nämä kuvat ensimmäisestä pysähdyspaikastamme, Glencoesta, osoittanevat. Jos olisimme saapuneet tänne joitakin viikkoja myöhemmin, olisivat vuorten rinteet hohtaneet kauniin vihreinä. Mutta sievää näinkin, eikös vain?

Ensin lounasta masuun. Tämä oli varmasti kaunein näkemäni piknik-paikka. Kyllä kelpasi herkutella, kun Skotlannin sääkin näytti valoisan puolensa.

Tykkäämme tehdä perheenä lyhyitä, harrastelijan mittapuulla semihaastavia vaelluksia. Kolmisen tuntia on hyvä aika lapsen kanssa tarpoa. Glencoesta lähdimme etsimään "Kadotettua laaksoa" (Lost Valley). Tässä kuvassa on itse Glencoen laakso ja vasemmalla taitaa näkyä kaksi laakson eteläpäätyä vartioivista "kolmesta sisaresta". 

Reitti kadonneeseen laaksoon on määritelty kolmostason vaellukseksi. Reitillä oli jyrkkiä kiviporrasnousuja ja -laskuja, ja välillä polku kulki aivan syvän rotkon reunoja myötäillen. Korkeuseroa matkan varrelle kertyi n. 300 metriä. Vallan passeli seikkailu meille siis.

Nurmilintu nauttii vaelluksista täysin siemauksin. Välillä hän pääsi Tula-kantoreppuun vapaamatkustajaksi herra M:n pohkeiden intoillessa lisärasituksesta.

Ja niin me löysimme kadonneen laakson. Se on saanut nimensä siitä, että alhaalta Glencoesta katsottaessa ei oikein mitenkään voisi arvata, että täällä ylhäällä onkin toinen näin iso laakso.

Tuolta alhaalta me tulimme.

Paluumatkalla. Lost Valley on tuolla takanani jossakin piilossa taasen.

Reippailun jälkeen oli ihanaa päästä taas sulloutumaan autoon :) Matkamme jatkui Ardnamurchan niemimaalle, josta olimme vuokranneet talon Loch Linnhen rantamilta. Niemimaa oli jotenkin todella villin kaunis. Erittäin harvaan asuttu, melkein koskematon (jos metsähakkuita ei oteta lukuun).

Talomme takana virtasi joki. Huomaa pakollinen lammas!

Keittiöstä löytyi ihme hella AGA. Se on superkallis aina lämmin (kaasu)hella/uuni, vähän niin kuin vanha kunnon puuhella ikiliekillä. Sitä voi siis käyttää niin lämmitykseen kuin kokkaamiseenkin. Me taisimme kaikki ihastua tähän talossa viettämämme kolmen päivän aikana, ja tulimme aika eteviksi agailijoiksi.

Makuuhuoneen maisemissa ei ollut valittamista.

Olohuoneesta löytyi ihan oikea takka.

Portaikkokin oli söpö :)

Ihmeellinen ilta-aurinko ilahdutti vielä meitä matkalaisia ennen yöpuulle vetäytymistä. Huomenna kohti uusia seikkailuja taas.