Translation: A few pics of the Scottish countryside and a visit to a walled garden in late November.
lauantai 29. marraskuuta 2014
Marraskuista Skotlantia ja salainen puutarha
Translation: A few pics of the Scottish countryside and a visit to a walled garden in late November.
maanantai 17. marraskuuta 2014
Mitä, missä ja milloin?
keskiviikko 12. marraskuuta 2014
Kolme vuotta
Minun pikkuiseni. Edelleenkin. Ja kuitenkin jo niin iso.
maanantai 10. marraskuuta 2014
From the shores of Lake Michigan via the shores of the Baltic Sea.. to the shores of the North Sea
perjantai 21. maaliskuuta 2014
Järjestystä elämään
Huoh! Nyt, liki kolmen kuukauden Suomessa olon jälkeen voin vihdoin sanoa alkavani taas pikku hiljaa kotiutumaan. Samalla, kun kodissamme esineet alkavat löytää paikkaansa, oman pääkoppanikin sisäinen kaaos tuntuu alkavan osoittaa järjestäytymisen merkkejä. Monia asioita on tullut pyöriteltyä mielessä ihan Suomi-USA -vertailunakin, mutta niiden jäsentäminen fiksuksi postaukseksi odottelee vielä hieman selväjärkisempiä päiviä. Meanwhile, ajattelin esitellä teille uusvanhaa kotiamme. Mehän siis muutimme takaisin pankin omistamaan hulppeaan 53,5 neliön kaksioomme (jenkit kuolisivat varmasti jo pelkästä ajatuksesta). Mutta koska meitä palasikin kahden sijasta kolme, meni kotijärjestyskin vähän uusiksi. Tänään pääsette kurkistamaan Nurmilinnun sviittiin, joku toinen päivä esittelen sitten keittiön, kodinhoitohuoneen, kylppärin, saunan, makuuhuoneemme, ruokailuhuoneemme, olohuoneemme, vaatehuoneen ja eteisen ;) (Ja kuvat ovat taaaas valitettavasti kiireessä puhelimella napsittuja JA voisin vannoa, että tämä pahuksen tablettisovellus huonontaa niitä entisestään.)
Nurmilintunen pitää siis majaansa entisessä makuuhuoneessamme. Pinnoille ei tarvinnut tehdä mitään (tai no, verholauta kyllä pitäisi maalata valkoiseksi), tekstiileillä tästä tuli pienen lintuprinsessan huone.
Niin se verholauta. Ja vanhat ruskeat sälekaihtimet pitäisi poistaa, tilalle etsiä valkoinen pimennysverho. Patterin edusta odottaa lasten pöytää, jota yritän metsästää käytettynä, ja pieni hyllykkö söpöä pastellimaalia pintaansa. Vaan on jotain saavutettukin, vai mitäs tuumaatte matosta?
Tein sen ihan itse ontelokuteesta. Se on meidän mielestä aika kiva.
Herra M:n rakennusteknisiä saavutuksia niin keskellä kuin kummallakin sivulla.
To be continued...
maanantai 10. helmikuuta 2014
Paluu, osa 3
Uhuh, paluupäivitykset jäivät totaalisesti kahden viikon kuraankuollutkuttuflunssan jalkoihin, mutta nyt elämä alkaa taas voittaa, joten ehkä tämäkin blogi hiippailee hitaanlaisesti lähemmäs reaaliaikaa. Sitä odotellessa vielä muutamia tunnelmakuvia kotoa lähtömme jälkeisestä järjestyksessään viidennestä majapaikastamme, eli vanhasta nykyisestä kodistamme Suomen Turussa, täl puol jokke.
Saavuimme Turkuun tammikuun kolmanneksi viikoksi. Ja yhä vieläkin on kovasti sellainen olo, että se oma koti jäi sinne Chicagoon... Tästä kuvasta on onneksi menty jo paljon eteenpäin, mutta yhä vieläkään meillä ei ole esim. ruokapöytää ja Nurmilinnun sänkyä odotellaan vielä saapuvaksi merimatkaltaan. Chicagon koti ehti kaikkine puutteineenkin tulla kodiksi. Jokaisella esineellä oli paikkansa, ja nyt täällä mikään ei tunnu löytävän paikkaansa... Minulla on koti-ikävä.
Ennen flunssaa olin vielä suhteellisen elävän kirjoissa. Iloa löytyi mm. kaupasta löytyneistä lähes amerikkalaisen veroisista kaurahiutaleista.

Pakkanen tuntui sentään hyvältä. Ja voi mitä luksusta onkaan lämmittää auto! Tästä piti ihan ottaa Instagram-kuva Ameriikan-ystäviä varten.
Nurmilinnun kanssa päästiin muutaman kerran ulos ennen kuin flunssa otti selkävoiton. Tästä se sitten lähti, tämä Suomi-elämä.
perjantai 24. tammikuuta 2014
Paluu, osa 2
Tahvonkainen oli yhtä suloinen kuin aina ennenkin.
Ja isieni ikimetsä vailla vertaansa, vaikka ne Pohjois-Kalifornian punapuutkin tuli nähtyä.
Pappa ja Nurmilintu |
![]() |
Suomen keskitalven pimeys yllätti myös. Tässä kuvassa kello on n. 8.45 aamulla:
Lämpöinen leivinuuni on aikas eksoottinen myöskin.
To be continued...
torstai 23. tammikuuta 2014
Paluu, osa 1
Joulukuun 29. päivän iltana sanoimme haikeat jäähyväiset Nurmilinnun synnyinmaalle.
Ei tainnut tyttö parka tajuta, kuinka suureen muutokseen peltilintu hänet kantaisi...
Mutta lentokentällä oli neidillä erityisen kivaa. Hän kun otti, meni ja tutustui mukaviin norjalaisnuoriin. Ihan itse.
Lentokoneessakin oli kivaa, mitä nyt herätettiin koko kone keskellä yötä toviksi, kun neito koki uudelleen nukahtamisen hankalaksi.
Kööpenhaminan lentokenttä oli kuin paraskin ostoskeskus. Täällä Nurmilintu sai elämänsä kamalimman raivarin, että se siitä sitten. Taisi Pieni Merenneitokin ihmeissään meille päätään pyöritellä. Mitä se tirppanen oikein karjuu?
Mutta lento Helsinkiin takasi kivan ikkunapaikan ja ihan viihdykettäkin koneen puolesta.
Minä ihmettelin, miksi kanssamatkustajat tuijottelivat.