Day 20 - sekametelisoppaa

Viime yönä valvoimme Herra M:n kanssa puoli neljään tämän takia:

 

 

Mutta nyt on olohuoneessa taas tilaa, lattiat imuroitu ja olo 12 laatikkoa ja kolmeen osaan pakattua lastensänkyä kevyempi. Enää tarvitsee vain jännittää, missä kunnossa lasti saapuu Suomeen ja kuinka paljon siitä joutuu vielä satamasta haettaessa maksamaan. Ihan vain tässä vaiheessa kerrottakoon, että halvimman ja kalleimman saamamme tarjouksen välillä oli noin 2500 dollaria...

 

Sitte meidän neiti näytti tältä:

 

 

Kävimme siis pitkästä aikaa Chicago Children's Museumissa, joka on ihan loistopaikka ainakin alle kouluikäisille. Siellä oli illalla yllättäen tosi vähän kävijöitä, ja saimme ystäväporukalla nauttia koko isosta kompleksista lähes keskenämme. Hieno tapa jättää hyvästejä, ja Nurmilintu oli niin täpinöissään, että hyvä kun edes vähän malttoi välipalaa syödä. Ja vesihuone jäi vielä kokonaan käymättä!

 

Ja vielä paluu Dressemberiin. Olen pari viime päivää haahuillut kotona edustuskelvottomana, mutta tänään sain taas mekon päälleni. Valitan kuvanlaatua. Mutta Dressember on noteerattu jopa Aamulehdessä! Jei! Ja 19. päivän keräyssumma oli jo 96 000 dollaria. Yay!!

 

 

 

Day 19 - Nurmilintu's American Legacy

Kun muutimme tänne ollessani n. 27. viikolla raskaana, ihmiset kyselivät paljon tulevan lapsemme kotikielestä. Vastasimme aina, että tulemme puhumaan hänelle suomea, sekä herra M että minä. Meillä oli päätökseemme muutama painava syy, ja ihan tarkasti pohtien vain yksi mutta iso sellainen: suomi on meidän molempien äidinkieli. Paitsi että emme halunneet Nurmilinnun oppivan hassua suomalais-brittiläis-jenkkivaikutteista englantiamme, emme myöskään halunneet ryöstää häneltä lastenkulttuuria. Kielihän on suurin kulttuuria luova ja sitä sukupolvelta toiselle siirtävä ja ylläpitävä väline. Ja me emme tienneet ainoatakaan lastenlorua tai -laulua (no, ehkä Tuiki tuiki tähtösen sentään) englanniksi. Entä miten pienille lapsille puhutaan yksinkertaista englantia? Miten tyynnytät kolhuaan itkevän lapsosen? Mitä sanot, kun annat keinuvalle lapselle vauhtia? Mikä on pipi englanniksi? Entä höpönlöpö, hassunassu, pölöpötipöö, hupsista keikkaa...?

 

Niin Nurmilintu sitten syntyi ja kasvoi, varttui vuoden, täytti kaksi. Oppi äidinkielen. Mutta Amerikka hipaisi häntä kumminkin. Juuri niin kuin pitikin. Oli ystävät, oli leikkikentät, oli lahjat, oli muskari, oli Amerikan sedät ja tädit. Ja me vanhemmat opimme myös.

 

"This little piggy went to market.

This little piggy stayed home.

This little piggy had roast beef.

This little piggy had none.

And this little piggy went WEE WEE WEE all the way home."

 

"Giddy up, horsey

Giddy up, horsey

Giddy up, horsey

Go, go, go!"

 

Nurmilintu osaa koko joukon sanoja englanniksi, ja uudet sanat tuntuvat jäävän heti aktiiviseen sanavarastoon. Hän tulee loistavasti toimeen tuttujen parissa silloinkin, kun me vanhemmat emme ole paikalla. Lisäksi hän selvästi tiedostaa, että asioille on sekä suomen- että englanninkielinen nimi. Välillä hän toisteleekin niitä ihan tietoisesti: autot - cars! nuna - train! Hän osaa myös lukusanat yhdestä kymmeneen etu- ja takaperin (kiitos raketin lähtölaskennan) englanniksi, toki aina jokin numero unohtuu vielä välistä.

 

Vaikka monet lelut ja lastenkirjat ovat Yhdysvalloista (tai ylipäänsä englanninkielisestä maailmasta) peräisin, olemme saaneet tutustua täällä sellaisiin klassikoihin, joista en ollut Suomessa kuullutkaan. Vai ovatko nämä kirjat tuttuja teille?

 

 

 

Kaikkia on luettu kovasti, mutta nuo Dr. Seuss -kirjat vaatisivat todella hyvää kielitaitoa, sillä ne perustuvat loistavalle riimittelylle. Ehkäpä ne eivät juuri siksi ole raivanneet tietänsä Suomeen, vaikka täällä ovat vähintäänkin samassa asemassa kuin Mauri Kunnas kirjoineen kotomaassa. Muutenkin muuten tuntuu siltä, että suurin osa lastenkirjoista on kirjoitettu riimitellen. Onko niin Suomessakin? En itse yhtään muista.

 

Ja sitten täällä on Curious George. Voi pojat kuinka Nurmilintu tykkää tästä sarjasta. Maisy Mouse on toinen lemppari, mutta George on kyllä opettanut tyttöselle huiman määrän asioita, vaikka hän saakin katsoa sarjaa vain puolisen tuntia iltaisin. Esimerkiksi sen lähtölaskennan ja kuinka viemäriverkosto toimii...

 

 

Entäpä oletteko kuulleet American Girl -nukeista? Ne ovat isoja nukkeja omine taustoineen, kirjoineen ja tykötarpeineen. Kalliita keräilyesineitä. Chicagon keskustassa on niiden oma kauppa, ja se tuntuu aina olevan täynnä hartaita pyhiinvaeltajia. No, isot neitonuket odottavat vielä aikaansa, mutta ystävämme osti tämän kaksosparin Nurmilinnulle syntymäpäivälahjaksi, kun pitäähän amerikkalaisella tytöllä nyt American Girl - nukke olla. Ja luulenpa, että ainakin yksi sellainen isokin nukke meille jossakin vaiheessa saapuu. Barbithan ovat jo kaikkialla :)

 

 

 

Day 18 - pukujuhlista ja kulttuurista

Viime perjantai 13. päivä oli meillä tosiaankin kaikkea muuta kuin epäonnenpäivä. Herra M nimittäin juhli valmistumistaan jumalallisuuden mestariksi (hihih). Kahden ja puolen vuoden uuras työ on ohi. On uusien haasteiden aika.

 

 

Vaikka olemmekin vitsailleet Tylypahka-juhlista ja Harry Potter -asuista, on tässä pohjoisamerikkalaisessa yliopistoperinteessä mielestäni paljon hyvää. Itse sain maisterin paperit aikoinaan postitse, enkä ikinä osallistunut edes publiikkiin... Miksei kova uurastus saisi näkyä ihan konkreettisesti? Onhan meilläkin ylioppilaslakit.

 

 

Pohjois-Amerikassa näin pukeudutaan jo lukion päättäjäisiin. Jokaisella koululla on omat kaksi perusväriänsä, ja päättäjäisissä tytöt pukutuvat niistä toiseen, pojat toiseen. Yliopistossa perinne siis jatkuu. Koulun värit tosin näkyvät mustassa kaavussa vain hupun käänteissä (tässä kyllä voi sitten varmaan olla eroja, mutta käsittääkseni mustat kaavut ovat se perinteikkäin juttu). Herra M:llä ne olivat sininen ja keltainen (kyllä vain, yliopistolla on ruotsalaiset juuret). Hatun nauha, kaulus ja hupun käänteen kolmas väri kertovat pääaineesta (herra M:n syvä punainen edustaa siis teologiaa).

 

 

 

 

Kaulan ympäri roikkuvat kaksi punottua nauhaa kertovat honors/with distinction (eli erittäin kiitettävästi) suoritetusta maisterin tutkinnosta.

 

 

Kyllä, luit aivan oikein. Yhdysvalloissa menestystä ei puolihäpeillen piilotella kansien väliin, vaan supersuoritukset huudetaan julki kaikelle kansalle. Alemman korkeakoulututkinnon suorittaneilla ero tehdään vielä cum laude, magna cum laude ja summa cum laude -arvosanojen välillä. Eli kandi ilman nyörejä on vain päässyt läpi, ja kolme nyöriä käätynä kaulalla kertoo hikipingosta. Kuinka vierasta suomalaiselle ajattelulle, vai mitä? Ja toisaalta tämä on minusta hienoa. Nöyryys on hyve, mutta joskus suomalaiset harjoittavat sitä vähän liiaksi... Vai mitä mieltä olette?

Ja pukukoodaus ei todellakaan lopu maisterintutkintoon, vaan tohtorisihmiset näyttävät vielä hienommilta ;)

 

 

 

Days 16 & 17

... On tullut hengattua tällaisessa asussa. Onnistun aina ottamaan kuvan pimeimmällä hetkellä, mutta pidetään näitä kuvia ihan huipputaiteellisina blogikuvien edelläkävijöinä, jookos? :P

 

 

Itse asiassa yritin tässä vielä latailla kuvia niistä Herra M:n Tylypahka-juhlista, mutta nyt kyllä väsymys vei voiton. Uusi yritys siis huomenna.

 

Day 15 - jääkiekkoa!

3. adventti. Viikko jouluun, kaksi viikkoa Suomeen palamiseen... Tässähän ehtii vielä vaikka mitä.

Muistatteko vielä bucket listini? Tahdoin mm. päästä seuraamaan Chicago Blackhawksien peliä. Tänään pääsin!! Olin itse asiassa jo ehtinyt ajatella, että NHL-peliin pääsy siirtynee hamaan tulevaisuuteen, mutta yllättäen saimme etuoikeuden pitää seuraa ilmaisliput saaneelle kovia kokeneelle ystäväpariskunnalle tämäniltaisessa pelissä Blackhawks vs. L.A. Kings.

United Center on koti haukoille ja koripallohärille.

Peli alkoi, niin kuin kaikki Yhdysvalloissa pelattavat pelit alakoulusta kansalliselle tasolle asti ovat alkava, kansallislaululla. Tämä oli varmaankin kaikista kokemistani versioista mahtipontisin.

Amerikkalaiset kyllä osaavat urheilufanittamisen ihan viimeisen päälle. Katsokaapas tätä punaisten asujen merta. Olisikohan 75% katsojista ollut jokin fanituote yllään? Etualalla maskottihaukka Tommy Hawk :)

Antti Raanta pelaa ensimmäistä kauttaan Blackhawkseissa, mutta en uskaltanut toivoa, että näkisin suomalaisvahdin tositoimissa. Siellä hän kuitenkin oli, numero 31!

Ja hyvän pelin pelasikin. Suomi-poika kicked some takapuoli, kuten herra M Facebook-päivitykseensä ystäviensä Google Translatoria varten taiteili. Yksi hölmö maali pujahti läpi, kun haukat veivät ottelun 3-1. Osaisiko joku muuten kertoa, onko NHL-ylivoimapelissä jokin erikoinen tyyli, vai olivatko ne länsirannikon ruunupäät vaan niin totaalisen ressukoita, etteivät saaneet kertaakan sitä neliöylivoimahyrrää pyörimään?

Tähän lisään vielä todistekuvan meistä paikanpäällä, kunhan sen ystäviltämme saamme...

Day 14

Minä tein sen! Leivoin joulutorttuja siis, haha. Ensimmäistä kertaa sitten Suomesta lähdön. Herra M oli aika onnellisen oloinen, vaikka lehtitaikina ei ihan suomalaisille lajotovereilleen maussa ja ulkonäössä pärjännytkään. Keitin itse luumuhillon, se oli helppoa. Vähän tuli kyllä juuri myymääni sauvasekoitinta ikävä.

 

 

Myymisestä puheenollen, tänään lähtivät pienet hyllymme keittiöstä ja kylpyhuoneesta. Myymättä on oikeastaan enää auto, silitysrauta, hiustenkuivain ja verhotangot. Nurmilintu yrittää pysyä asioista perillä sen minkä nuorilta aivoiltaan kykenee, ja kertasi illan tapahtumia minulle iltatoimien lomassa suunnilleen tähän tapaan:

- Täti, Suomeen, lentokone, laiva!

Suomennos: täti haki hyllyt, koska me muutamme Suomeen ja lennämme sinne lentokoneella. Huonekaluja ei voi ottaa mukaan, paitsi että Nurmilinnun sänky menee isoon laivaan ja saapuu sillä Suomeen.

Tässä vielä Dressember-kuva.

 

 

Day 13 - epäeettisyyttä ja yllättävä Dressember-osallistuja

Lucia unohtui tänään kyllä tyttö rukka ihan kokonaan, kun tapahtui niin paljon kaikkea muuta...

 

 

Vietin aamupäivän ystäväni kanssa kaupungilla. Päädyimme ensin Magnolia Bakery -kahvilaan syömään herkullisia kuppikakkuja. Valitettavasti näihinkin on varmaan käytetty orjatyövoimalla tuotettua suklaata. Huokaus. Miksi on niin helppoa olla epäeettinen?

 

 

Pääkohteemme oli saksalaiset joulumarkkinat hehkuviineineen ja bratwursteineen, mutta eksyimme matkalla myös kauppoihin... Ja minä ostin itselleni joululahjaksi...

...uuden mekon. Se on tehty Etelä-Koreassa, eli ei ehkä niissä kamalimmissa orjatyömaissa, mutta minun on tunnustettava, että sen kummemmin en mekon eettisyydestä tiedä. Anthropologie, se sai minut taas koukkuunsa.

 

 

Ja sitten vielä illalla herra M. Voi että, se otti ja päätti ottaa osaa Dressemberiin. Olen siitä niin ylpeä, vaikka makunsa vähän tuonne Tylypahkan suuntaan kolttuasioissa näemmä heittääkin.

 

 

 

 

Day 12

Dressemberin kuvasta vastaa tänään masu iltapuurosta pullollaan Nurmilintu, minä huitelin

t a a s

samassa mekossa :D

 

 

Mikä sinua ilahduttaa päivittäin? Minua on täällä olomme ajan ilahduttanut mm. tämä joulukukkija:

 

 

Ostin sen Ikeasta heti tänne saavuttuamme. Se kukki putkeen ainakin puolisen vuotta, ja viimeisen kukan lakastuttua mietin, näinköhän orkideani kukkaistaru loppui siihen. Mutta ei, seuraavan kesän se puski vartta ja lehtiä, ja pimeän syksyn saavuttua se alkoi kypsytellä uusia nuppuja. Ensimmäiset uudet kukat taisivat aueta vielä ennen joulua, ja viimeiset tuon kakkoserän kukista taisivat tipahtaa nyt elokuussa! Ja taas se kukkii. Nyt en vain ehdi varmaankaan nähdä kaikkien kukkien avautuvan, mutta onneksi tälle ystävälleni on uusi hyvä koti varattuna. Nyyh nyt kuitenkin.

 

Day 11

Pahoittelen, että eilinen jäi välistä! Mitähän silloin tapahtui? Hmmm. Yleistä koomailua varmaan... Niin ja sitten kävimme vähän asioilla ja minä päädyin toteuttamaan pitkään pohtimani hankinnan:

 

Kyllä vain, Nurmilinnun jouluperinteisiin kuulukoon tästä lähin joulusukka ja siellä yllätys joulupäivän aamuna. Sen olen hänelle hänen synnyinmaansa puolesta velkaa.

Tänään olemme pohtineet tavaroiden lähettämistä ja lähetelleet tarjouspyyntöjä sekä hihittäneet herra M:n munkkipuvulle, jossa on kunnon hihapussit leivälle ja viinille, hihih. No siitä lisää myöhemmin!

 

Tänään olin myös taas vähän edustavammassa kunnossa, ja koska raitamekko odottaa edelleen silitystä, hengailin tässä luottoklänningissä. Ystäväni on muuten jo saavuttanut $200 keräyksessään, mahtavaa, eikö vain? Sillä veikkaanpa, että ilman Dressemberiä ja ystäväni osallistumista siihen näkyvästi somessa nuokin varat olisivat jääneet lahjoittamatta - tai ainakin laittamatta (lapsi)orjien hyväksi (ei sillä, etteikö tämä maailma olisi pullollaan tärkeitä keräyskohteita, but maybe you got my point).

Iloista torstaita teille kaikille!

 

 

Day 9

Meidän ruokailu- ja "arki" olohuoneemme. Jo muutoksen tuiskeessa, mutta silti vielä hetken meidän jouluvaloineen ja tuoksukynttilöineen. Näitä erkkeri-ikkunoita tulen kaipaamaan.