Pikku hiljaa englantilaiset joululaulut ovat tulleet tutuiksi. Oh Come Ye All Faithful latinaksi - Adeste Fideles - urkumusiikin pauhinassa John Knoxin vanhassa kirkossa on jo muotoutumassa perinteeksi. Oh Come, Oh Come, Emmanuel on ehkä uusi suosikkivirteni. Nurmilinnun joulusukka roikkuu jossakin päin kotia joka joulu, ja aina sieltä jotain löytyy hänen ilokseen joulupäivän aamuna. Viskiä ja shortbreadia emme sentään vielä ole joulupukille aattoiltana nukkumaan mennessä vaivanpalkaksi jättäneet, ja joulupöydästämme löytyy edelleen kinkkua ja perunalaatikkoa. Ne ovat tosin saaneet seurakseen lämpimän ruusukaalisalaatin.
Näennäisestä sopeutumisesta huolimatta - tai juuri sen takia - koti-ikäväni Suomeen on suurimmillaan jouluisin. Jouluun tuntuu jotenkin tiivistyvän oma kulttuuri, perinteet, oma paikka sukupolvien ketjussa. Tosin suomalaisia joululauluja kuunnellessani en voi olla epäilemättä, että suomalainen kaipaa jouluna aina jotakin saavuttamatonta. Laulu toisensa jälkeen rypee menetysten melankoliassa. Sylvian ja Konsta Jylhän joululaulut keksitään joka vuosi uudelleen. Väliin pyöräytetään pakollinen pukkipolkka ja etsitään joulua omasta sisimmästä ja epämääräisistä enkelolennoista maailmanrauhaa unohtamatta.
Silti kotonamme soi Jouluradio. Sävelet tuovat Skotlannin tuuliseen kosteaan koleuteen muistot kirpeistä pakkasista ja korkeista lumikinoksista, lämpimistä olohuoneista ja oikean kuusen tuoksusta joulun oikeaa Tähteä unohtamatta.
Tämä joulu on onneksi ollut edellistä lämpimämpi, eikä olohuoneeseemmekaan ole toistaiseksi satanut sisälle. Tosin herra M ennakoi talvimyrskyjä edellisvuodesta viisastuneena, ja ruuvasi parvekkeenovemme kiinni kakkoskakkosella. Ei ole kiva herätä aamulla ja huomata tuulen puhaltaneen lukitun oven auki. Tuulen vaikerruksessa nurkissa ja ikkunanpielissä on jo tarpeeksi kestämistä hyisen vedon kera.
Ehkäpä pääsemme lähipäivinä ylämaille leikkimään taas lumessa. Sitä odotellessa herkuttelemme kotona kerrastoihin ja villatakkeihin kietoutuneina, yritämme opettaa Nurmilinnulle suomalaisia joululauluja huonolla menestyksellä (tämän joulun hitti oli 12 Days of Christmas, ja Tuiki Tuiki Tähtönenkin lauletaan aina vain englanniksi) ja olemme kiitollisia tästä elämästä, tästä kodista, tästä hetkestä.
Samalla sydämeni yhtyy tämän joululaulun sanoihin maailmamme puolesta. Oma skotlantilainen eksiilimme on kaikkine vaivoineen ja kaipauksineen niin mitätön miljoonien ihmisten hätään verrattuna, tänäkin jouluna.
Oh, come, oh, come, Emmanuel,
And ransom captive Israel,
That mourns in lonely exile here
Until the Son of God appear.
Rejoice! Rejoice! Emmanuel
Shall come to you, O Israel!
Oh, come, our Wisdom from on high,
Who ordered all things mightily;
To us the path of knowledge show,
and teach us in her ways to go.
Rejoice! Rejoice! Emmanuel
Shall come to you, O Israel!
Oh, come, oh, come, our Lord of might,
Who to your tribes on Sinai's height
In ancient times gave holy law,
In cloud and majesty and awe.
Rejoice! Rejoice! Emmanuel
Shall come to you, O Israel!
Oh, come O Rod of Jesse's stem,
From ev'ry foe deliver them
That trust your mighty pow'r to save;
Bring them in vict'ry through the grave.
Rejoice! Rejoice! Emmanuel
Shall come to you, O Israel!
Oh, come, O Key of David, come,
And open wide our heav'nly home;
Make safe the way that leads on high,
And close the path to misery.
Rejoice! Rejoice! Emmanuel
Shall come to you, O Israel!
Oh, come, our Dayspring from on high,
And cheer us by your drawing nigh,
Disperse the gloomy clouds of night,
And death's dark shadows put to flight.
Rejoice! Rejoice! Emmanuel
Shall come to you, O Israel!
Oh, come, Desire of nations, bind
In one the hearts of all mankind;
Oh, bid our sad divisions cease,
And be yourself our King of Peace.
Rejoice! Rejoice! Emmanuel
Shall come to you, O Israel!
Kuvituksena olen suurimmaksi osaksi käyttänyt Nurmilinnun napsimia puhelinkuvia kodistamme. Arki on arkea ulkomaillakin.
Ja ihan siunatuksi lopuksi mieheni vaatima lisäys: "'Emmanuel' pitäisi oikeasti kirjoittaa 'Immanuel.' I-kirjain on vääntynyt englanninkielisen lausumisasun takia tarpeettomasti E-kirjaimeksi. Heprean alkuperäissana muodostuu kuitenkin seuraavasti: prepositio 'IM' ('kanssa') + monikon ensimmäisen possessiivisuffiksi '(MA)NU' ('mme') + 'EL' ('Jumala'). Toisin sanottuna: עִמָּ֥נוּ אֵֽל ('Immanu El'), mikä suomennetaan nominaalilauseena 'Jumala on kanssamme.'"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti