perjantai 5. kesäkuuta 2015

Kun kansallisjuomana on viski

Niin pitäähän sitä sen tekoprosessiin käydä ihan paikan päällä tutustumassa. Kiitos meillä toukokuussa käyneiden vieraiden, on meillä nyt vähän enemmän yleissivistystä tästäkin asiasta. Noin puolentoistatunnin ajomatkan päässä meiltä luoteeseen sijaitsee Skotlannin pienin perinteisiin käsityömenetelmiin luottava viskitislaamo, Edradour. Voin suositella paikkaa lämpimästi myös itseään sivisitäville ei-viskinystäville, sillä paikka tarjoaa silmänruokaakin (enkä nyt tarkoita välttämättä kilttipukuisia opasmiehiä). Kuulemma suuremmat viskitislaamot ovat pikemminkin tehdasmaisia halleja. Edradour on siis kuin karkki niiden joukossa. Tilan läpi virtaa idyllinen joki, jonka vettä käytetään tislausprosessissa viilennykseen.


Kas tässä: Valkoisen seinän takana ovat pojat porisemassa. Höyrystynyt alkoholi johdetaan näihin putkiin, joissa jokivesi saa sen tiivistymään taas nesteeksi. Putkia on kaksi, sillä perinteinen skottiviski tislataan kahteen kertaan. 



Tuo taaimmainen tislauspannutorvi (juu en tiedä oikeaa termiä) on isompi ja siten ensimmäisen tislauksen työjuhta. Etualalla olevassa tötterössä valmistuu sitten tynnyrivalmis viina.



Vaan ennen kuin ollaan tässä vaiheessa, on ohra pitänyt mallastaa ja käyttää olueksi. Näissä sammioissa olutta käytetään pari päivää ennen tislausprosessia. Hyiii mikä haju.

Mallasta ei tilalla enää valmisteta itse, sillä sitä ei nykyisten työturvasäädösten vuoksi voisi valmistaa perinteisin menetelmin. On myös erittäin tärkeää tiedostaa, että tislaamo tuottaa vain single malt -viskejä eli jokaiseen viskierään on käytetty vain yhdestä lähteestä hankittua ohramallasta. Sekoiteviskit eivät ole täällä kovinkaan suuressa suosiossa :)


Kiltti ja täysin mekaaninen jäähdytin.



Oluenpanosta jäljelle jäänyt mäski kierrätetään eläinten rehuksi.



Viskin valmistus on tässä vaiheessa kuitenkin vielä aivan alkutekijöissään. Skottiviskiksi tislattu alkoholi muuttuu lain mukaan 3 vuoden ja yhden päivän tynnyrissä säilyttämisen jälkeen, mutta suurinta osaa viskieristä kypsytetään vanhoissa tammitynnyreissä vähintään kahdeksan vuotta. Ja mitä kauemmin viskiä kypsytetään, sitä pehmeämmän makuista siitä tulee - ja sitä kalliimpaa. Viskiä nimittäin haihtuu tynnyreistä jatkuvasti, joten 20 vuotta säilytetyssä tynnyrissä viskiä on huomattavasti vähemmän kuin 8 vuotta säilytetyssä. Tätä katoavaa osaa kutsutaan "enkelien osuudeksi", Angels' Share. Senkin haistaa ilmassa...



Opastettu kierros maksaa £7,50 ja sisältää myös viskinmaistelun ja oikeaoppisen maistelulasin. Kuski on paras kuitenkin olla mukana, sillä Skotlannin liikenteessä on promillien suhteen nollatoleranssi!







Ei kommentteja: