Tiistai

Kello 7.03 taas. Tänään päästään vähän nopeampaa ylös, ja Nurmilintukin on ihan reippaasti lähdössä matkaan. Herra M matkaa omia latujaan ja me tytöt kävelemme päiväkodille. Tänään viivähdän perillä hetken PLP-keskustelussa, eli olisiko se suomeksi jokin henkilökohtainen opetussuunnitelma...? Lähinnä kuulen, että neiti on ihan iloinen ja sopeutuva, aktiivinen tutkija, joka ymmärtää jo paljon englantia mutta saisi kuunnella opettajia vähän paremmin. Ai jaa, saisi kyllä meitä vanhempiakin! Kolme vuotta on selkeästi meillä haasteellisempi kuin kaksi.

 Päivä on ihanan kirkas ja kuulas. Kotona ehdin hyvin kahvikupillisen lisäksi käydä kaupassa:

Vaikka asummekin ihan isohkon marketin vieressä, on tämä Tescon kotitoimitus ollut iso helpotus arkeemme. Ihan muutamalla ylimääräisellä punnalla kuukaudessa saan lähes kaiken haluamani ruuan kotiovelle kannettuna (meillä ei ensimmäiseen puoleen vuoteen edes ollut autoa käytössämme, ja tästäkin lähin vain noin joka toinen viikko). Lisäksi kilpailu on täällä sen verran kovaa, että ainakin Tesco väittää tarkistavansa hintansa mm. sen meidän lähikaupan kanssa ja hyvittävänsä mahdollisen erotuksen. Ostan harvoin jugurtteja, mutta tällä kertaa sorrun Yeo Valleyn sitruunajugurttitarjoukseen. Näin hyviä jugurtteja en ole Suomessa ikinä maistanut.

Sitten alkaakin olla aika hipsiä taas päiväkodille. Koko tammikuun taisin lompsia kumppareissa. Nyt on ollut sen verran kuivempaa, että lenkkaritkin pääsevät ulkoilemaan.

Totinen todiste soveliaasta skotti-ilman kestävästä vaatetuksesta. Kuoritakki, kauluri ja ihan ehdottomasti korvalämmikkeet. Hatun kanssa tulee ihan liian hiki, mutta korvat jäätyvät tuulessa.

Iloinen Nurmilintu vaikuttaa sen verran energiseltä, että lähdemme kotiin saavuttuamme vielä pienelle pyörälenkille. Joululahjapyörällä mennään jo sen verran kovaa välillä, että äiti saa ihan kipittää pysyäkseen kyydissä. Nämä tasapainopyörät ovat kyllä oivia keksintöjä, niin on meidänkin neiti ihan huomaamattaan itsenäisesti parissa kuukaudessa oppinut pyöräilyn tasapainoalkeet.

Kotimatkalla ihmeteltiin maahan piirrettyä merkkinuolta, ja siitäpä tyttöni keksi, että hänkin haluaa piirtää asfalttiin. No, mikäs siinä. Kotona on onneksi ruoka valmiina, ei ole hoppua siis.

IPad-lupa myönnetty ruuan lämpiämisen ajaksi :)

Siinä se mikro pyörii ihan sohvan vieressä. Keittiö kun on edelleen kuivatuksessa.

Eilisen päivällisen jämiä.

Ja eikun leikkimään.

Näille otuksille aina sattuu ja tapahtuu, ja sitten Rescue Team tulee apuun...

Voih, nämä lentokoneet. Löytyykö teiltä Planes-faneja? Tässä lentelevät Dusty ja Tuhmuri.

Lentokoneisiin v ä h ä n kyllästyneenä saan houkuteltua mielenkiinnon hetkeksi tarrakirjaan. Ei vaan enää mielikuvitus riittänyt :D

Tänään luetaan päiväsaduksi mm. eläimistä.

Mutta se pahuksen Dusty seurasi minua rauhaisaan lukuhetkeenkin!

Saan Nurmilinnun kuitenkin lentsikoineen unten maille, ja taidanpa torkahtaa taas itsekin. Nurmilinnun herättyä luemme ja leikimme taas herra M:n kotiutumiseen asti. Illansuussa on taas ruuanlaittoaika. Pestokanaa ja uunijuureksia tänään.

Herra M alkaa touhuta jotain outoa olomakuuhuoneessamme. Edelliset vuokralaiset ovat olleet ilmeisen aktiivisia sängynkäyttäjiä, sillä keskirauta on ihan vääntynyt. Jossain vaiheessa unenodottelua kuuluu aina töms ja me tipahdamme pari senttiä alaspäin. No nyt ei varmaan enää tarvitse tipahdella...

Nurmilintu on jo melko hyvin koulutettu innokas hanslankari.

Kesken työntouhun soi ovisummeri, ja saan eilen tilaamani vaatteet. Olipa nopea toimitus, ja ilmainen vielä!

 Päivällisen ja puusepänhommien jälkeen leikitään taas...

Mutta tänään on minun vapaailtani. Suuntaan opiskelijoiden vaimojen raamattupiiriin. Ihanaa päästä näkemään muitakin ihmisiä kuin omaa perhettä.

Teetä on aina tarjolla, ja jokainen tuo vuorollaan jotakin naposteltavaa. Ilta kuluu nopeasti, vähän turhankin. Mutta...

... herra M:llä on tainnut olla vähän liiankin pitkä ilta. Tällainen näky odottaa pimeässä kello kymmenen jälkeen illalla. Huoh.

No, neiti onneksi simahtaa pian paluuni jälkeen, ja minäkin ehdin lukemaan hetken ennen nukahtamista. Toinen sosiaalinen juttuni täällä on opiskelijoiden vaimojen lukupiiri, ja nyt pitäisi olla Evelyn Waughin Brideshead Revisited jo luettuna. Tarvon jossakin puolivälissä, enkä ole vieläkään keksinyt, mikä tässä kirjassa on niin hienoa. Hmmm.