Maanantai

Kello herättää 7.03.

Tällainen tyyppi oli hiippaillut yöllä viereen. Nyt sitä on vaikea saada hereille. Aamu-uninen kuten äitinsä. Perittyä vaiko lie opittua?

Shepherdin tossut ovat niiiin passelit tähän maahan. Meillä on onni asua lämpimässä ja lämpönsä pitävässa asunnossa, mutta silti lattiat ovat viileähköt. Aitoa lampaannahkaa päältä ja lampaankarvaa sisältä. Herra M sai joululahjaksi, minä synttärilahjaksi. Näitä ilman ei osaa enää olla!

Nurmilintu syö kuin lintu. Myöhäiseksi venähtäneenä aamuna uppoaa parhaiten palanen moniviljaleipää maapähkinävoilla. Marjojen menekki vaihtelee, mutta viime aikoina karhunvatukat ovat olleet erityistä herkkua. Tänään neiti saadaan aamupalalle noin 7.50...

... ja 8.20 maissa herra M odottelee neitiä pyörän selkään. Nurmilintu aloitti päiväkodissa tammikuussa. Sinne saa mennä kolmeksi tunniksi joka päivä ilmaiseksi, kun lapsi on täyttänyt kolme. Me saimme aamuvuorot. Minun piti oikeastaan viedä neiti tänään, mutta herra M totesi ulkona tuulevan niin paljon, että sanoi hoitavansa viennin työmatkallaan. Minulle jäisi nouto ja ihanan hidas aamu. Sunnuntai-iltana tuli valvottua taas vähän turhan myöhään.

Mutta ensin vähän pyykkiä pyörimään. Minä tykkään pyykkäyksestä. Pyörivän pesukoneen äänessä on jotakin ihanan rauhoittavaa :) Pesukone on taattuun brittityyliin meillä kompaktissa keittiössä.

Yskä ja flunssat ovat vaivanneet meidät jo viitisen viikkoa, ja taas minäkin köhisen. Enkä ehkä vähiten siksi, että löydettiin, tuota noin, p i e n i homeongelma keittiön muovimaton alta eilen. Köhään nappaan nykytietoon turvautuen lusikallisen hunajaa. Auttoi sitten tai ei.

Taattuun brittityyliin meillä ei ole myöskään kahvinkeitintä, vaan pressopannu. Jopa kirkoissa, joissa yleensä useampaan kertaan viikossa kahvitetaan isoakin määrää ihmisiä, olen nähnyt käytössä vain näitä pressopannuja. Toisaalta taidan jopa tykätä tällä tehdystä kahvista suodatinjuomaa enemmän. Putsaus on vain vähän tylsää.

Ja sitten pitää malttaa odottaa se neljä minuuttia, humph.

Sain sunnuntaina kutsun ystäväni baby showeriin, ja koska Gapiltä oli juuri tullut hyvä tarjous, päätin hoitaa lahjuksen alta pois. Samalla sain hyvällä alennuksella Nurmilinnulle pitkähihaisen uikkarin ensi kesän rantaleikkeihin sekä pyjaman. Ja itselleni alennuksesta paidan. Mutta aikaa kului ihan tuhottoman paljon - en ymmärrä, miten monet ihmiset kykenevät shoppailemaan niin paljon netissä. Minulta menee vertailuihin, etsintöihin ja pohdintoihin aina pieni ikuisuus. Jos tätä tekisi siihen malliin kuin jotkin blogit antavat ymmärtää, en ehtisi kyllä mitään muuta tehdäkään.

Tjaa, sitten olisi vielä edellisen illan ja aamun tiskejä odottamassa. Vasemmalta puhtaat kuivumasta kaappeihin ja eikun hommiin. Hups, tuossa kuvassa ei taida olla mitään tarkkaa...

Ehdinpäs! Vain maljakon virkaa toimittanut kannu saa jäädä vielä likoamaan. Nyt pitää pinkaista Nurmilintua hakemaan, kello on jo vartin yli yksitoista.

Harmi kun kuvasta ei näy, kuinka puuskittaisesti täällä tuulee. Rivakasti käveltynä meiltä enättää päiväkodille reilussa kymmenessä minuutissa. Nurmilintu ei vielä jaksa (lue viitsi) kävellä moista matkaa, joten joudun kuskailemaan kärryjä eestaas. Pyörässäni ei ole lastenistuinta, enkä vielä ole edes oikein rohjennut ajatella sen hakkimista. Epäilen kuntoni kestävyttä paikallisissa ylämäissä, arastelen hulluja skottiautoilijoita enkä luota omaan tasapainokykyyni. Siispä kävelen neidin kanssa. Tien vierellä näkyvät siniset kaatopaikkajäteroskikset. Niiden tyhjennyspäivä on tänään, ja jokaisen asunnon asukas on käynyt viemässä oman roskiksensa tienvarteen tyhjennystä odottamaan. Se on meillä yleensä herra M:n hommaa. Niin tänäänkin.

Päiväkodilla oli vastassa iloinen neiti, ja kotiin tullessa energiaa riittää vielä siivoukseen, vaikka minä olin ylämäkeen vastatuuleen puskemisesta jo vähän voipunut:

Lounaaksi syömme edellisenä päivänä haettua pitsaa. Tai minä syön. Nurmilintu on joko syönyt päiväkodissa välipalaa, tai sitten vain päättää ollaa erittäin lintumainen.

Näin paljon nimittäin jäi jäljelle, ja minä taisin jo ehtiä pistää yhden palasen pitsan jämiä omaankin suuhuni.

Erään spesiaalijutun vuoksi neidille on kumminkin luvattu jo aiemmin spesiaalisti jäätelöä jälkkäriksi, joten sitä hän kumminkin saa. Ja kas kummaa, ei se maha vielä täynnä ollutkaan!

Sitten on päiväsatujen vuoro. Oho, tätä kännykkäkameralla tarkennusta pitää näemmä harjoitella...

Ja leikitäänkin vähän. Saanko esitellä, tämä on Jumpy!

Vihdoin, joskus puoli kahden maissa iltapäivällä Nurmilintu menee päiväunille ja minä, hyvä kotirouva... kömmin petiin myös. Valvon iltaisin nykyään ihan liian myöhään, enkä saa tehtyä asialle mitään, kun tiedän saavani usein päikkärit seuraavana päivänä. Talk about discipline, hah. Ihan nolottaa myöntää.

Neljän maissa herättelen Nurmilinnun ja kaappaan hänet viereeni sängylle. Mitäs sitten luettaisiin?

Viiden jälkeen kotiin saapuu mestariviihdyttäjäksi herra M ja minä pääsen jatkamaan ruuanlaittoa, jonka olen jossakin välissä aloittanut nakkaamalla perunat uuniin kypsymään. Nyt pannulle ruusukaalia, valkosipulia, pekonia ja kermaa, nam.

Ja taas lähti tarkennus lapasesta. Mutta siis hyvät lukijat, älkööt kukaan enää tunkeko niitä uuniperunoita folioon! Pistelkää ne vain kauttaaltaan haarukalla, hierokaa oliiviöljyä päälle ja ripotelkaa lopuksi ympäriinsä suolahiutaleita. Sitten uuniin 200 asteeseen 1-1,5 tunniksi koosta riippuen. Täydellistä.

Meillä on yleensä hyvin selkeät sävelet päivällisen jälkeiselle tekemiselle: me leikitään. Tänään sentään kiinnostaa hetken helmien pujottelukin.

Kahdeksan tienoilla on iltapuuron vuoro. En muista itse ikinä syöneeni iltapuuroa. Mutta kun kuulin kaikkien suomalaislasten syövän nykyisin iltaisin puuroa, oli homma todella helppo omaksua. Mikäs sen kepeämpää, edullisempaa ja täyttävämpää yötä vasten, varsinkin, kun meidän lintusyöjämme päättää yleensä unohtaa lintusyönnin iltapuuron ajaksi.

Tosin... syynä saattaa olla tämä paheemme, joka on jäänne ajoilta, jolloin Nurmilintu lintuili myös iltapuuron aikaan:

Kyllä, meillä katsotaan iltaohjelmat puuron kanssa yhtäaikaa. Ehkä tuoreet marjat sentään antavat meille hyvä vanhempi -pisteitä? Pliis? (Ei, ne eivät mene alas puuroon sekoitettuna tai sen päälle ripoteltuna.)

Minun huolehtiessani Nurmilinnun iltatankkauksesta herra M on vähän ahkeroinut keittiössä. Sen homeongelman kanssa siis. Eilen illalla lattialle annettiin jo ensiapua etikalla, tänä iltana herra M pesi sen homeentappajalla. Nyt siellä ei näytä enää tältä... (Jääkaappi on siis hiljaisuudessa vuotanut vettä maton alle. Mitä ne sellaiset vuotosuojatarjottimet on?!?!) 

Vaan tältä: Jääkaappi on siirretty pois paikaltaan, lattia käsitelty ja jätetty dehumidifierin kanssa kuivumaan. Ai mitä homeitiöitä joka paikassa?

Vielä vähän pyykkejä kuivumaan. Olen niiiin kiitollinen asunnossamme olevasta kuivausrummusta. Tässä ilmastossa pyykkien kuivuminen kestää kamalan kauan, ja olisi kurjaa väistellä pienenpienessä asunnossamme kaiken muun lisäksi myös kuivuvia pyykkejä. Nyt selviän pienellä oven taakse kätkeytyvällä kuivaustelineellä.

Nurmilinnun housunkaulukset eivät olleet ihan rutikuivia kuivurista tullessaan, joten ne pääsevät hetkeksi yösähköllä lämpiävän varaavan patterin päälle.

Jostain kumman syystä ennen melko aamuaktiivisesta minästä on lapsen myötä tullut ilta-aktiivinen. Tänäänkin tuntuu siltä, että saan eniten asioita tapahtumaan illan muutamina tunteina. Aamupäivä  ja osa iltapäivääkin meni ihan koomaillessa. Pohdin viikon ruokalistaa ja tarvittavia kauppaostoksia. Löysin tällaisen jääkaapin oveen magneetilla kiinnittyvän suunnittelukalenterin paperikaupasta syksyllä, ja otin sen heti käyttöön. Vihdoinkin viikon ruokien ennakkosuunnittelu sujuu hieman paremmin, ja kauppalistakin syntyy välillä kuin itsestään. Suosittelen!

Sitten vielä Nurmilinnun sänky yökuntoon ja yövaatteet hollille sillä välin, kun herra M kertoo neidille mitä mielikuvituksellisimpia iltasatuja. 

Loppuilta kuluukin Nurmilinnun nukahtamista odotellessa. Jumiudun taas koneelle turhan pitkäksi aikaa ja käyn nukkumaan puolen yön tienoilla. Onneksi neiti simahti ennen minua sentään :) Kuka haluaa kuulla tiistaipäivästämme?