Skotlanti. En ikinä haaveillut tästä maasta. Mielessäni se oli vain yksi synkkä pohjoinen maa muiden yhtä synkkien joukossa, ekstrasateella vain. Miksi vaivautua, kun samankaltaisesta säästä joutuu nauttimaan Suomessa vuositolkulla?
Linnunp***aa. Paljon. Siinäpä päällimmäiset tunnelmani ensimmäiseltä tutustumiskäynniltämme. Herra M ihaili vanhaa kaupunkia, aavaa merta, historiaa, Braveheartia ja mitälie. Minä näin vain jättimäärät linnunkakkaa ja pohdin todennäköisyyksiä sille, montako kertaa lörtsyn saa päälleen ei vuodessa vaan kuukaudessa.
Täällä kuitenkin nyt olemme. Enkä ole saanut kakkaa päälleni, vielä. Ulko-ovenkahvamme, lukko ja koko oven edusta sitä oli kyllä täynnä ilmeisesti jonkin kesäisen pääskynpesän jäljiltä. Pesä oli tuhottu, mutta kukaan ei ollut välittänyt siivota jälkiä. Mitäpä sitä turhia.
Syyskuu oli myöskin yllättävän vähäsateinen. Ja ehkä lokakuukin. Marraskuu on ollutkin sitten ihan liian sateinen. Paikallisetkin valittavat.
Ehkä sieluni on kuitenkin jo vähän lämmennyt kaupungille. Ja merelle. Ja historialle. Onhan se ihan hienoa viettää seuraavat kolme vuotta kaupungissa, jonka voisi kiteyttää kahteen sanaan: golf ja yliopisto.
Kaupunki väittää olevansa golfin syntysija (vaikka ne kaikkialle ensin ehtivät kiinalaiset ovat todistetusti pelanneet hyvin samankaltaista peliä vuosisatoja ennen näitä skotteja).
Golf näkyy kaikkialla. Jopa meidän lähileikkipuistossa on kyltti "No Golfing". No, onhan siinä vähän sitä viheriötä. Ja kotiamme vastapäätä on vanhainkoti, ja voisin vaikka laittaa pääni pantiksi, että ne ikivanhat ladyt, joiden näin hitaasti mutta varmasti asettelevan vähintään yhtä vanhan näköisiä golfbägejään keskelle risteystä parkkeerattuun autoon, olivat hoitokodin asukkaita. Ne mokomat olivat lähdössä parantamaan reumatismiaan ja vetreyttämään tekoniveliään golfkentälle. Ottakaapas oppia, kaikki te Suomessa askartelevat ja televisiota tuijottelevat hoitolamummot ja -vaarit!
Suuren rannalla sijaitsevan golfkentän reunoja taas viistää todella hyvä pyörätie. Siinä kelpaa ajella, mutta pitää muistaa varoa viuhuvia palloja... Epätyypillistä eivät myöskään ole yksityissuihkarien ylilennot, leffatähdet ja viiden tähden hotellin golfvieraita lennättelevät helikopterit.
Yliopisto taasen on Skotlannin vanhin, ja koko englanninkielisen maailman kolmanneksi vanhin. Undergradit vaeltelevat punaiset viitat hulmuten pitkin piennarta kunnon Harry Potter -tyyliin. Täällä alkoi myös Prinssi Williamin ja Katen rakkaustarina. Ehkäpä kaupunki on myös jonkin uuden alun näyttämönä meidän piskuiselle perheellemme. St Andrews ja Herra M:n tohtoriopinnot pistivät ainakin oman elämäni mullin mallin. Itketty jo on, ehkä nyt sitten pitää vaan nauraa.
Translation: St Andrews, the city of golf and home to the third oldest university in the English speaking world, AND Mister M's PhD studies have turned my world upside down.
