Yksi matkamme helmistä oli villieläinten bongailu. Vaikka majapaikkamme terassilla pari kesää sitten vieraillut kontio jäikin kohtaamatta, kertyi kameran rullalle aika monta kivaa kohtaamista ja pari jäi sen ulkopuolellekin. Ehkä mieleenpainuvin ja hauskin bongaus oli viimeiseltä haikkauspäivältämme, kun herra M nähtiin viilettämässä pitkin pusikkoja villikalkkunaa jahdaten.
Valitetettavasti pulskea kalkkunan kelmi oli huomattavasti herra M:ää ketteräkoipisempi ja veti siten pitemmän korren. Tällainen kuva siitä kuitenkin ikuistui teille esiteltäväksi:
Muista siivekkäistä olettekin jo nähneet tämän upean stellar jayn, mutta kun lintua on kerran siunattua näin upeilla väreillä, saakoon sekin paikkansa tässä tarinassa.
Vuoripuroista löytyi toki tuttujakin siivekkäitä:
Ja vaikka valkopääkotkat eivät meille näyttäytyneetkään, emme olleet kovinkaan pettyneitä, sillä näiden veitikoiden lentoa oli ihana katsella ja kuunnella aamuin illoin:
Anteeksi, en osannut karsia!
Siirtykäämme sorkkaeläimiin. Näitä
Ja näitä...
... oli täällä ihan pilvin pimein. Pihoilla, teillä, metsissä. Eli valkohäntäpeuroja ja elk eli olisikohan saksanhirvi suomeksi? Jälkimmäiset oli metsästetty täältä sukupuuttoon 1900-luvun alkuun mennessä, mutta sitten uusia yksilöitä tuotiin Yellowstonesta ja nykyään hirvien määrää pitää jo rajoittaa. Tajuttoman rohkeita tapauksia.
Se mistä Rocky Mountain National Park eli tuttavallisemmin vain RMNP on kuitenkin erityisen tunnettu, ovat bighorn sheep eli jonkin sortin vuoristolampaat. Monta päivää yritimme niitä bongailla turhaan, kunnes sitten yks kaks alkoi lykästämään.
Mitä, et kai sä turistintolvana kuvaa mua?
Ähäkutti, mä meen nyt tästä yli ja lähen vetään.
No ni, yritäks muka vielä tulla perässä, häh?
Onneksi tämä herra oli vähän suopeammalla päällä. Itse gigolo?
Kelju K. Kojootin näin ainakin kolmesti. Ja herra M:n kokemuksesta viisastuneena uskon, että maantiekiitäjät ovat todellisuudessa niitä villikalkkunoita.
Ja tässä lopuksi vielä muutama pienempi öttiäinen.
Tiku vai Taku, sitä ei chipmunk eli maaorava kertonut.
Tämä lensi oikeasti.
Tylsänhöpsö loppukevennys. Mikä oli paras?
4 kommenttia:
Jopa on ihania kuvia, voi vain kuvitella kuinka ihana matka teillä on ollut. Olisipa ollut mukava olla mukana.........
Valitse noista sitten parhain, kaikki aivan hurmaavia ja kiehtovia, mutta jos jotain pitää valita, niin kyllä nuo kolibrit valitsen.
Olisipa täällä kotikonnuilla maallakin noita ihanuuksia
Minäkin valitsisin kolibrit, jos pitäisi valita.
Haastoin sinut: http://rapakontaakse.blogspot.com/2013/06/kuka-olet-haaste.html
Kiitos, Pilvi! Täytyy tarttua siihen tässä joku päivä!
Niin ja ne kolibrit oli kyllä minustakin ne hauskimmat :)
Lähetä kommentti