Aina välillä on hyvä muistaa, että Yhdysvallat on todella iso maa. Sinne sopii paljon kaikenlaista. Kuten isot ja hienot autot kaikilla, eikös niin?
No ei. Täällä meidän kulmilla tällaiset näyt ovat oikeastaan tavallisempia kuin ne isot ja hienot autot.
Roudarinteippi on kova sana myös autojen korjaamisessa! (Terveisiä vaan Suomen parhaimmalle kolarikorjaajalle eli omalle isälleni, näin kuule pääsee tosi paljon helpommalla :D)
Välillä olen kulkiessamme yrittänyt laskea jollakin tavalla vaurioituneiden autojen prosentuaalista määrää ohi kulkevasta autokannasta, ja paikoin se on ollut pitkästi yli 50... Täällä ei käsittääkseni tarvitse katsastuttaa autoja. Jotain päästöseurantoja ilmeisesti on, mutta siinäpä se. Eikä autoista muuten löydy huoltokirjojakaan. (Carfax netistä tilattuna voi kertoa jotakin vanhan ostajalle.) Mitäpä sitä siis paikoiltaan menneestä ovesta, jos se jonkinlaisella hihnavirityksellä pysyy kiinni.
Chicagon talvi on ankara (varsinkin jos ei massaa autonpohjia), ja suolaa täällä käytetään ihan kamalasti läpi koko talven. Luulisi, että pohjavedet ovat pahoin pilalla. Autot ainakin. Useimmat meidän kulmilla.
 |
| Niin löytyy niitä isojakin. Mutta harvoin hienoja. Auto sivulta... |
 |
| ... ja sama auto takaa. Ei tämänkään luulisi kovin kamalan vanhan olevan? |
 |
| Toinen vaivainen saman kadun varrelta. |
Paitsi pohjoismaiset. Meillä on nyt tällainen, kun vihdoin viimein uskalsimme auton hankkia (ja ottaa lainaa). Uusivanha vuoden 2001 Volvo. Hei pappa siellä taivaissa, tullaan sinun jalanjäljissä!
Heja Sverige! Mikä vapaus! Mikä liikkumisen sietämätön keveys! (No ohjaustehostin on rikki mutta mitäs siitä.) Mikä löytämisen riemu! Mikä omistamisen ilo! (Ja tuska.) Mikä tutkimusmatkailun riemuvoitto! Hurraa, hurraa, hurraa!
6 kommenttia:
Paljon onnea Volvon uusille omistajille ja onnellisia tutkimusretkiä! :)
Olen samaa ihmetellyt, miten rähjäisiä autoja ihmiset ajavat. Toiset ovat selvästi sellaisia, että korjauttaminen maksaisi enemmän kuin on auton arvo, ja siten teippivirtelmät on ainoa mikä kannattaa. Mutta ne kaikki muut... Mies sanoo, että kannattaa ajaa muoviosa rutussa ennemmin kuin maksaa korjaus ja ottaa takkiin vakuutusmaksuissa. On sillä omakin keula muoviosista vähän risana, kun ajoi kerran vähän liian pitkälle parkkipaikalla ja osui matalakeulaisella autolla jäiseen lumikasaan. Se ei pistä mua silmään, mutta kaikkien toisten kolhiintuneet keulat ja kulmat kyllä. :D
Me ollaan kanssa kiinnitetty huomiota suureen klommoprosenttiin. Mietittiin syyksi, että täällä autoihin suhtaudutaan oikeasti kulutustavarana, kun Suomessa autoilla on enemmän statusarvoa ja sellaista "autoni heijastaa sitä, millainen minä olen ihmisenä"-meininkiä. Suomalainen ei kehtaa ajaa kolhiintuneella autolla, mutta paikallisten mielestä on ihan luontevaa, että kulutukseen tarkoitetussa liikennevälineessä on jossain vaiheessa kolhuja.
Kiitos, Pilvi :)
Me ollaan Jenni myös tultu siihen johtopäätökseen, että autolla on tosiaan toisenlainen arvo täällä kuin Suomessa. Ja Pilvi, sen verran kallista on näemmä auton vakuuttaminen täällä, että tuokin on varmastikin syy kolhuautoihin myös. Toisaalta mietin, että Suomessa aika monet korjauttavat pikkukolhut omasta pussista juurikin vakuutusmaksuissa säästääkseen. Onkohan se korjauttaminen täällä tosi kallista, vaiko astuuko tuossa se kulutustavaramentaliteetti enemmän peliin?
Heheeei, nythän te pääsette pörräämään vaikka minne! Hieno Volvo on!
t. s
Ping pong! Haastoin sut blogissani vastailemaan kysymyksiin: http://salamanteri.net/georgia/2012/08/faktahaaste/
Yes, nimimerkki s! Koskas saadaan teidät seuraksi? :)
Kiitos Jenni, otan haasteen vastaan!
Lähetä kommentti