Olen tainnut blogini määrittelyssä luvata postailla jotain shoppailuun ja matkaluun liittyvää, joten taidan aloittaa aihepiirien käsittelyn näin yhteis-postauksella. Tammikuinen Yhdysvaltojen matkani kun jotenkin toi shoppailijan minusta esiin ihan uudella tavalla...En nimittäin pidä itseäni oikein shoppailuihmisenä. Jatkuva kaupoissa kiertely on minusta usein väsyttävää, en tahdo millään löytää mitään itselleni sopivaa (mummini sanoin: "sellaista vaatetta ei ole taas tehtykään mitä sulla on mielessäs"), kaikki vähänkin kelvollinen on liian kallista (kyllä, valitettavasti minulla on suht kallis maku), enhän minä nyt toisaalta mitään tarvitse!
Yhdysvallat muutti kaiken, ainakin hetkeksi. Koko syksynä en ollut ostanut vaatteen vaatetta itselleni, sillä säästin tulevaa reissua varten. Siellä se sitten pamahti: Chicagon lähellä oleva outlet, sen viimeinen isojen alennusten päivä, Filene's Basement keskustassa, Victoria's Secret, Macy's ja 21st Century New Yorkissa. Kauniita vaatteita. Minulle sopivia vaatteita. Huimasti alennettuja merkkivaatteita. Ja dollarin kurssi ah niin suosiollinen. Mieheni pyöritteli silmiään muuttuneelle olemukselleni. Ensimmäisen päivän outlet-shoppailun jälkeen Chicagon sänkymme näytti tältä:
Ihan hävettää. Eli on pakko mainita, että osa kasseista sisälsi myös mieheni vaatteita. Sanomattakin lienee selvää, että matkaan tarttui myös uusi matkalaukku. Huoh. Nyt täytyy loppukevät palautua takaisin vanhoihin tottumuksiin. Jos uskallan, postailen jatkossa joitakin otoksia löydöistäni.
Merkkifriikkiydestäni vielä muutama sananen: en tiedä tarkalleen, miksi ns. merkkivaatteet minua niin kovin kiehtovat. Varmasti osittain ihan siitä hupaisasta syystä, että ne tuovat tuulahduksen luksusta, vaikka vain kuinka mitätöntä sellaista, tavalliseen arkeeni. Toisaalta olen jo kauan aikaa sitten todennut väittämän "köyhän ei kannata ostaa halvinta" paikkansapitävyyden. Minä nimittäin kiinnyn vaatteisiin, ja lähes poikkeuksetta pidän niitä kunnes ne kauhtuvat pois tai kyllästyn niihin ja laitan ne pariksi vuodeksi hyllylle odottamaan renesanssia. Vaatekaapistani löytyy tällä hetkellä ainakin yksi 14 vuotta vanha neule ja useita n. 10 vuotta vanhoja vaatekappaleita.Yhtä lukuunottamatta mikään näistä vanhoista vaatteista ei ole siitä kaikkialle levinneestä isosta ja halvahkosta vaateketjusta, sillä ne kaikki ovat menneet hyvin pian rikki tai tosiaankin kauhtuneet kamaliksi. Niinpä olen päättänyt yrittää satsata enemmän vähempään, eli hyvälaatuisiin vaatteisiin silloin, kun ei puhuta perustopeista tai sukkahousuista. En suinkaan väitä, että ns. hyvä merkki on aina yhtä kuin huippulaatu, mutta harvemmin olen joutunut ns. paremman merkkisen vaatteen kestävyyden suhteen pettymään.
1 kommentti:
Mies ihmettelee edelleen vaimonsa muuttunutta olemusta. On sitä ennenkin oltu shoppailuparatiiseissa ilman että mitään olisi tapahtunut. Mutta hyvä näin.
Lähetä kommentti