Täytynee hieman valaista asiaa. Koko huiman teini-ikäni soitin viulua, enkä siten voinut oikeastaan koskaan kasvattaa pitkiä kynsiä. Niinpä niitä ei tullut juuri lakkailtuakaan. No, viulunsoiton lopetettuani hurahdin mieheen, joka ei pidä pitkistä kynsistä. Niinpä en edelleenkään ole kasvatellut kynsiäni kuin satunnaisesti, vain törmätäkseni "mitkä noi on? hyi olkoon leikkaa heti pois!" -tyyppisiin kommentteihin. Ja totta puhuakseni olen ihan liian laiska pitämään kynsistäni huolta ja pitkät kynnet tuntuvat aina olevan tiellä... No, jostain kumman syystä satuin tutkailemaan viime viikolla Seppälässä kynsihärveliosastoa, ja silmiini pisti muutama söpö tarra-arkki. Ystäväni vienolla tuella päätin sitten repäistä ja testata, miltä koristellut kynnet tuntuisivat, heh. Ja koska tämän blogin tarkoituksena on seurata elämäni uuden vuosikymmenen ensiaskeleita pilke silmäkulmassa, saatte tekin arvoisat lukijat ihailla ihka ensimmäisiä koristeltuja kynsiäni. Koettakaa kestää.
3 kommenttia:
Kauniit ovat kyntesi!
Tosi mukavaa, että aloitit tän blogin: toivotaan siis huikeaa 31. vuotta ja sen myötä paaaaaljon juttuja tänne luettavaksi!
t. ystäväsi s :)
Kiitos kannustuksesta :)
wow arja! sähän alat oppia jotain :D tosin kun mä kokeilin jotain ihanuutta, rakennekynsiä, joista työharjottelussa ohjaajat ja hoitajat vain ihastelivat että "oi kun sulla on ihanat kynnet" opettaja huolissaan tokaisi minulle "onhan nuo kauniit mutta et sinä oikein noita voisi pitää..." ja todellakin, pitkät kynnet ovat liian hankalat muutenkin. aina jokapaikassa tökkäämässä/katkeamassa, niiden alle menee kaikkee tyhmää ja muutenkin ovat hankalat. :) mutta kauniit nuo sinun koristelut <3
Lähetä kommentti