Kylmä ja näin etelässä harvinaisen runsasluminen tammikuu ehti vaihtua kylmäksi ja runsaslumiseksi helmikuuksi, ennen kuin kuun kauniinkirkkaana pakkaspäivänä se vihdoin tapahtui. Nimittäin tämä blogi. Tarkoitukseni oli saattaa tämä bittiavaruuteen jo tammikuun 14. päivänä vähän jälkeen kello kymmenen aamulla, jolloin elämäni 31. vuosi virallisesti alkoi. Niin vain aika teki jo vuoden ensimetreillä minulle ah niin tutut tepposensa.
Miksi bloggailla mokomalla otsikolla? Ehkäpä kirjoittelen elämääni ihan vain omaksi huvikseni ja terapiakseni. Olen näet innokas näkemään, mitä kaikkea tämä lievällä kauhulla odottamani vuosi pitää sisällään. Suoraanhan se on sanottava: en halunnut täyttää kolmekymmentä. Enhän minä vielä ole aikuinen! Vasta 20 ja jotain henkiseltä iältäni mielestäni. Ei minulla ole elämä järjestyksessä, ei ole omakotitaloa, koiraa tai lapsia puhumattakaan nousujohteisesta työurasta. En minä halua vanheta. Mutta niin vain aika pyörii eteenpäin. Tänään laulavat talitintit, kohta kujertaa mustarastas ja ei aikaakaan, kun rakkaat pääskyseni huutelevat taivaalla huimia lentokaariaan esitellen. Ja minä vanhenen.
Siispä elämää kannattanee kirjata ylös, edes hiukkasen. Ehkä sen arvon ja rikkauden ymmärtää siten paremmin - kuin taiteilija, joka voi katsella valmista maalaustaan tuntien aherruksen jälkeen. Tervetuloa seuraani elämäni vuoteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti