keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Louis Vuittonin inflaatio ja oudot muoviglitterkynnet

Kesätyöni ruokakaupan kassalla alkaa lähenemään loppuaan. Mitä opin? Kärsivällisyyttä, asiakaspalvelua... Tässä muutama sieltä täältä poimittu hajanainen huomio.

Ihan ensimmäiseksi minun täytyy nostaa hattua niille uskollisille kassatyön tekijöille, jotka jaksavat hymy huulilla tehdä töitä vuodesta toiseen. Työ sinänsä on melko helppoa, mutta juuri helppoudessa piilee työn raskauskin. Ei ole nimittäin helppoa hymyillä aina ja joka tilanteessa mitä mielenkiintoisimmille asiakkaille. Ei ole helppoa istua tuntitolkulla päätteen ääressä, keskellä plip plip plip -äänimaailmaa ja sanoa aina samat sanat hei, päivää, kiitos, olkaa hyvä, näkemiin ja hyvää päivän jatkoa.

Suurin osa asiakkaistani on hyväntuulisia, ystävällisiä ihmisiä, joita on ilo kohdata. Toki on myös ihmisiä, jotka eivät oikein jaksa kassan kanssa kommunikoida tai jotka muuten vain ovat vähän huonolla tuulella. Koen onnistuvani, jos saan heidänkin huulillaan välähtämään hymyn ja ystävällisen sanan. Oikein kurjat kohtaamiset voin onneksi laskea yhden käden sormilla. Tosin yksi näistä kaivelee mielessäni varmaan pitkään. Onpahan nyt sitten koettu sekin, millaiselta tuntuu, kun minua pidetään koneena, alempiarvoisena ihmisenä, jota voi komentaa kuin viimeisetkin kärsivällisyysrippeensä kadottanut vanhempi pahan uhmakohtauksen saanutta 4-vuotiasta lastaan. Enkä minä edes ollut epäkohtelias.

Kassatyö on avannut minulle myös mielenkiintoisen ikkunan muotimaailmaan. Makuasioistahan ei sovi kiistellä, mutta mutta... Ensinnäkin Louis Vuittonit ovat pahan inflaation kourissa. ;) Olen laatumerkkien vietävissä, mutta en ole koskaan ihaillut Louis Vuittonia sen kummemmin. Itse asiassa olen ihmetellyt, miksi ihmiset ostavat näitä mielestäni rumia logokirjaimin kuvitettuja laukkuja.



Itselleni kelpuuttaisin vain jonkin vaalean yksivärisen Alman tai Pont-Neufin, joita en kuitenkaan ole bongannut livenä yhtäkään.





Kuvat ovat täältä ja täältä ja täältä.

Tosin kauniimpiakin laukkuja löytyy ja halvemmalla... Mutta jokin kumma näissä Vuittoneissa siis on, sillä joka päivä bongaan yleensä vähintään kaksi Vuittonia lompakoista isompiin käsilaukkuihin, ja nimenomaan näinä ruskeina monogrammiversioina. Teineistä jo mummo- ja vaari-ikään ehtineisiin asiakkaisiin. Louis Vuittoneita heiluu joka puolella. Miksi? Onko tämä jokin samanlainen juttu kuin 1990-luvun alussa Levis-villitys? Perusfarkkuja kalliilla, mutta ne vain piti saada. Nyt farkut ovat vaihtuneet luksuslaukuiksi, jotka eivät välttämättä ole edes kauniita. Mutta jokainen tietää niiden maksavan maltaita, on siis coolia omistaa sellainen. Näinkö? Jos Vuitton on vain muotivillitys, povaan sen laantuvan piakkoin, sillä tätä vauhtia siitä on tulossa hyvin epäcool. Eihän ole kivaa omista sellaista mitättömän näköistä luksustuotetta, joka löytyy naapurin mammaltakin, vai kuinka? ;)

Toinen bongaamani muoti-ilmiö ovat glitterilakalla suditut rakennekynnet. Kynnet ovat puhuttaneet blogissani aiemminkin, eli tietänette, että sopivan pituiset kauniisti lakatutu kynnet viehättävät minuakin. Tämä kesätyöni on vain saanut minut pohtimaan, kuinka isoja eroja eri kynsientekijöiden välillä on ja mikä saa ihmiset käyttämään glitterikotkankynsiä. Suurin osa silmieni alla vilahtelevista kynsistä kun näyttää kaikkea muuta kuin luonnollisilta. Ne näyttävät yksinkertaisesti muovisilta. Rumilta. Ja tämä ihme glitterivärivillitys vain jotenkin korostaa kynsien muovisuutta. Pinta ei näytä aidolta. Haluaisinko itselleni tällaiset kynnet? No en. Mitä mieltä te olette? Tosin... kun kerran aina lämpenen ihme muotijutuille ihan viimeisten joukossa, lienee oletettavaa, että minulta voi bongata vuoden päästä tällaiset kapistukset. Huoh.


Kuva täältä.

Lopuksi on pakko todeta, että taas kerran olen huomannut, kuinka tärkeitä hyvät työtoverit ovat. Iso osa työssä viihtymistä on heidän ansiotaan. Toivottavasti minäkin olisin aina ihminen, jonka näkeminen työpaikalla ilahduttaa, jolta tietää aina saavansa apua ja jonka kanssa on mukava vaihtaa edes muutama sananen.

4 kommenttia:

kotiäiti oulusta kirjoitti...

jaa-a mitäköhän kommentoisi vuitton maniaan.... minäkään en erityisemmin pidä ruskeasta perus-monogrammi versiosta (vaikkakin yhden second handin omistan ;) monet laatu merkit kiehtovat ja voisin jopa nähdä itseni alennuksesta ostavan jotain vain merkin takia....surullista, "huoh". sen verran on kuitenkin ikä tuonut kypsyyttä että en niin pidä näkyvillä olevista/huutavista merkeistä. nykyään jää logo paidat ym kauppaan ja omasta vaatekaapista lähtevät huuto.nettiin.
silti olen vain nainen ja luxus merkin omistamisesta tulee hyvä mieli. ei sitä voi selittää, ei siinä ole järkeä. riittää kun minä tiedän mitä esim käsivarrellani kannan =)
ja lopuksi täytyy sanoa että mm chanelin klassikko tikki laukku on minusta vielä paljon kamalampi kuin yksikäään näkemäni vuitton!!!! ja niitä vasta himoitaankin! eikä varmaan vähiten sen takia että hinnat lähtevät 3000e kieppeiltä. eipähän näy joka lyylillä.....tai itse asiassa lyylejähän ne on joilla näkyy...

Arya kirjoitti...

"luxus merkin omistamisesta tulee hyvä mieli"

Niin, tiedän tunteen :) Tosin ihan varsinaisia huippumerkkejä ei kaapistani vielä (?) löydy, mutta esim. farkuissa onhan se jo paljon kivempaa omistaa Hilfigerit kuin Vero Modan pöksyt, heh. Ja eroa niillä ei silti välttämättä ole minkäänlaista, eli ei voi vedota tyyliin "kyllä miehetkin mieluummin ostavat Audin kuin VW:n :)

Laukuista vielä sen verran, että mitäs pidät Longchampeista? Tuulipukukangaslaukkuja minun mielestäni, ja silti tyyriitä...

kotiäiti oulusta kirjoitti...

suurin osa longchampeistä on sitä järkyttävää tuulipukulaukku mallia ja sen variaatioita. ja ne on ihan hirveitä ja naurettavan hintaisia. sensijaan klassinen roseau mallisto (ainakin kuvittelen että kyseessä mallisto koska usealla eri laukulla sama nimi) on minusta sangen tyylikäs ja hinta-ulkonäkö suhteeltaan paljon järkevämpi kuin em.

Arya kirjoitti...

Totta puhut, ne Roseau-laukut ovat kauniinpia, jokunen ihan kiva minun mielestäni myös.

Muuten yksi merkkikuosi vielä, josta en pidä yhtään, on Burberryn tylsän värinen ruutukuosi. Miksi se on niin suosittu? Tykkääkö kotiäiti siitä? ;)