Liikennekulttuuri vol 2

Oikeastaan minun piti odottaa, kunnes olisin saanut napattua kunnon kuvan moottoritiellä vauhdin ollessa noin 120 km/h (eli aika kova ylinopeus Illinois'sa), mutta en sitten malttanut, en varsinkaan suru-uutisen Suomesta kantauduttua korviini. Voihan moottoripyörät ja vauhdinhurma.

Illinois'n osavaltiossa kypärän käyttö ei ole pakollista motoristeille. Ja näin näppituntumalla (ööh, en ole kyllä käynyt päitä hipelöimässä) veikkaisin, että yli puolet moottoripyöräilijöistä noudattavat tätä vapautta. Harrikkaäijien ja -naisten (mikä on äijäsynonyymi naisille?!?) keskuudessa kypäränkäyttöprosentti on takuulla alle 20. 

Ja jos se kypärä joskus näkyykin päässä, on ajoasu silti yleensä t-paita ja farkut / shortsit -luokkaa. Että ei sillä kypärällä sitten varmaan ole mitään väliä kun koko iho on kuitenkin jäänyt jonnekin viidenkymmenen metrin päähän onnettomuuden sattuessa.

Pitäkäähän huolta itsestänne, moottoripyöräilijät. 

Äijien äijän muistoa kunnioittaen,

Arya

Tervetuloa ajomatkalle Chicagon pohjoispuolelta eteläpuolelle!

Siellä se siintää. Ja toiselle puolelle pitäisi päästä.

Mutta taitaa siintää vielä aaaaika kaaaauan.

No nyt se mittari näyttää sentään vähän nollaa enemmän. Mikäs tällä tiellä olikaan se rajoitus, etten vain liian lujaa päästele? Ai 55 mph? Oukkei!

Eipä tässä hätiä mitiä. Mikäs tuolla vasemmalla vilahti ohi?

Katsotaanpa lähempää.

Ai se on NÄITÄ autoja. Kauankohan tälläkin ajellaan ennen remonttia? Hih. Niin tavallinen näky täällä.

No nyt alkaa olla 18 mailin matka takana. Mitäs se kello on? Oho. Siihen meni VAIN puolitoista tuntia.

Puutarhassa

Chicago Botanic Garden sijaitsee merkillisesti noin tunnin ajomatkan päässä Chicagosta pohjoiseen. Tämäkin kohde oli ollut listallamme jo pari vuotta, joten oli jo aikakin käväistä siellä. Pääsimme matkaan hieman myöhään, joten ihan kaikkea emme ennättäneet näkemään. Yksi kohde oli kuitenkin selvillä jo ennen perille saapumista: pienoisrautatie. Perheemme pienin on iso junafani :)

Pienoisrautatienäyttely esittelee Yhdysvaltain kuuluisia maamerkkejä, ja kaikki on rakennettu luonnon materiaaleja käyttäen. Eläkkeellä olevat junahullut vapaaehtoissedät jakavat mielellään tietämystään, ja yksityiskohdissa riittää ihasteltavaa vähän vähemmän junahulluillekin.

New Orleans.

Viininviljelyä Californiassa. Ihanan kekseliäästi toteutetus viiniköynnökset!

Heinä-elokuun vaihteeseenkin riitti vielä kukkaloistoa. Olisipa ollut ihana päästä käymään täällä keväällä, kun kaikki lempipuuni kukkivat.

Weeping Willows - itkupajuja. Näitä sieluni tulee ikävöimään.

Japanilainen puutarha oli myös kaunis. Niin pedanttinen.

Puutarha voi olla myös kivestä tehty.

Puutarhan omistukseen kuuluu myös arvokas bonsai-kokoelma. Tässä niistä ehkä hienoin. Korkeutta puilla on ehkä kolmisenkymmentä senttiä korkeintaan.

Siinäpä ne sitten olivat, meidän lomaviikon reissumme. Nyt olemme taas palanneet arkeen, joss herra M suuntaa aamuisin kirjastolle gradun ääreen, palaa lounaalle puoliltapäivin käsittämättömiä höpisten ja pääsee kuitenkin tietosfääreistä takaisin maanpinnalle leikkimään illaksi Nurmilinnun kanssa. Minä yritän tarjota tyttöselle rakkautta ja substraalia siinä välissä. Ja päättää, millaisen neuleprojektin aloittaisin seuraavaksi. Suomeen paluukin on alkanut kutittamaan ongelmanratkaisuun keskittyneitä neuroniketjuja. Siitäpä se viimeinen viisikuukautinen tässä maassa alkanee. Mutta tänään on illalle luvassa hieman lisää actionia, sillä lähdemme koko perhe kuuntelemaan Millenium Parkiin Rahmaninovin 2. pianokonserttoa!

Urbaanilla retkellä

Chicago-postaukset jatkuvat! Herra M:n lomaviikolla lähdimme pitkästä aikaa koko perheellä keskustaan. Tuli oikeastaan ihmeteltyä, miksi niin harvoin nykyään sinne eksymme. Hienoahan siellä on. Ja Nurmilintukin oli ihan ihmeissään korkeista taloista ja ihmisvilinästä. Meillä kaikilla oli niin mukavaa!

The "L" vei meidät State and Lake -asemalle Loopille, ja siitä suunnistimme ensin joen rantaan.

Trumppia taas näkyvissä.

Lähellä Millennium Parkia on tällainen urbaani leikkipuisto. Tosi kuumalla säällä siellä on vielä maasta tulevia vesisuihkuja, joissa lapset voivat sitten läträtä mielin määrin. Täällä leikittiin ja syötiin eväät.

Vinkki hädän yllättäessä: Millenium Parkissa olevalla hulppealla ulkoilmastadionilla on mahtavat wc-tilat :) Satuimme paikalle juuri, kun sinfoniaorkesteri harjoitteli seuraavan päivän konserttia varten. Kertaakaan en ole tänne vielä konserttiin päässyt, mutta tarkoitus olisi sekin vielä toteuttaa elo-syyskuun aikana. Ja suurin osa näistä kesäkonserteista on vielä ilmaisia, voitteko kuvitella?

Ja lopuksi pakollinen poseerauskuva pavulla. Niin se aika vaan hujahti, että Millenium Parkin eteläpuolen maisemareitti suihkulähteineen jäi kokonaan käymättä. Kaupunkiin palataan siis vielä lämpimillä keleillä.

Chicago uudesta perspektiivistä

Kuluneen viikon olemme lomailleet kotosalla perheenä. Herra M:n peräti viikon mittainen kesäloma on sujunut sutjakkaasti. Torstaina toteutimme yhden uuden asian Bucket Listiltani eli melomisen keskellä Chicagon downtownia. Nurmilintu häipyi kahden wannabe-mummon kanssa eläintarhaan, ja minä suuntasin herra M:n kanssa keskustaan joen rantaan. Olin jo keväällä hankkinut Grouponilta Urban Kayaksin historiallisen Chicagon melontaretken puoleen hintaan, ja viime tipassa ennätimme kuponkimme käyttämään. Oli tosi kiva reissu! Sai urheilla, nähdä mahtavaa kaupunkia ihan uudesta perspektiivistä, viettää kaksin aikaa ja sääkin suosi. Alla pieni läpileikkaus retkestä. Pahoittelen jo etukäteen asiavirheitä ja vähäistä informaatiomäärää - nimet ja vuodet eivät painu kovin helpolla nykyään mieleen ja nyt ei riitä istumalihakset googlaukseen :)

Tässä ollaan valmiina matkaan lähellä järveä. Taustalla kerran tunnissa suihkuava lähde, josta lisää sitten myöhemmin...

Pikainen ohjeistus maalla ja sitten menoksi.

Opas Josh oli mukava ja sujuvasanainen nuorimies, joka luotsasi joukkoamme hyväntuulisesti keltaisesta kajakistaan koko puolitoistatuntisen reissumme ajan.

Keskellä Trump Tower, jonka piti aikanaan valmistua maailman korkeimmaksi rakennukseksi, mutta 9/11 muutti suunnitelmia. (Tämä on siis ainakin yksi virallinen selitys.) Korkea se on silti.

Välillä pysähdyimme joen laitaan ja kuuntelimme Joshin juttuja Chicagon historian varrelta.

Trumphan se siinä taas.

Kuin peili. Kyllä modernikin arkkitehtuuri on välillä kaunista.

Merchandise Mart. Niin iso rakennus, että sillä oli ihan viime aikoihin asti oma postinumeronsakin.

 

Uutta ja vanhaa. Vasemmalla puolella oleva talo vaikutti olevan täynnä yksityisasuntoja. Mitäköhän maksaisi? Pystyssä oleva silta on ollut hylättynä ties kuinka kauan. Chicagossa on muuten maailman eniten nostettavia siltoja.

Ja nämä pyörylät olivat valmistuessaan aikansa korkeimmat asuintalot. Alimmat kerrokset ovat pysäköintitilaa, ja sisältä löytyi ennen muinoin mm. luistinrata ja elokuvateatteri, sillä arkkitehdin visio oli jotakuinkin "kaupunki talossa".

Paluumatkalla oli taas pakko kuvata hienoimmat tornit... Äärimmäisenä oikealla The Wrigley Building, joka on tosi kuuluisa, mutta valitettavasti minulle ei oikein vieläkään auennut, miksi!

Ja sitten kajakit kohti kotilaituria. Uskomatonta katsella näitä pytinkejä tietäen, että maaperä niiden alla on pelkkää liejua ja mutaa. Tai siis oli yli sata vuotta sitten. Kadut olivat usein paksun mudan peitossa ja siellä sitten vedettiin hevosvoimilla toivoen, että konit osaavat uida. Nythän kaupunki on kohotettu joen tasoa ylemmäs.

Loppu häämöttää. Sitä ennen piti vain tehdä yksi juttu. Tai siis ei olisi tarvinnut, mutta me päätimme vitkastella ja kuvata tämän suihkulähdehommelin vielä joelta käsin...

Ja sitten rantaan :D

Bling Bling

Kenkälöydöt. - Näyttääpäs tuo sana hassulta muuten. Mutta siis kenkälöydöt. Niitä tekee täällä aika usein. Ja nyt oli niiiin hyvä löytö, että lähti ihan kotiin asti mukaankin. Dadaa, täyttä nahkaa, mukavat jalassa, ja hinta ei edes ihan 14 dollaria.

Kaiken lisäksi olin katsellut näitä Gapissa koko kesän (no, tosin kuparin värisiä, mutta ihan kivat nämä kultaisetkin on...), mutta yli 50 dollarin hinta sai ne onneksi jättämään kauppaan. 14 dollaria on ihan hyvä hinta näistä, eikös vain?

Ai niin se heinäkuun neljäskin oli jo

Vähän nolottaa myöntää, että kumpanakaan Amerikan-kesänä emme ole oikeastaan juhlineet Nurmilinnun syntymämaan (ja näin ollen virallisen kotimaan) itsenäisyyspäivää. Pieni lapsi on mennyt myöhäisten ilotulitusten katselun edelle, eikä meitä ole kutsuttu kenenkään pirskeisiinkään päivällä. Tänä kesänä herra M oli vielä kaiken lisäksi töissäkin, eli juhlatunnelmaan oltaisiin perheenä päästy vasta iltaisella.

Yritystä meillä oli nyt kuitenkin vähän edellisvuotta enemmän. Aamupäivällä rattailimme vieraisille tulleen ystäväperheen kanssa läheiseen puistoon katselemaan, kuinka sinne jo aamusta alkoi kerääntyä porukkaa vapaapäivän viettoon retkipöytineen ja -tuoleineen, suurensuurine kylmälaukkuineen ja grilleineen, puutarhakatoksineen ja lentopalloverkkoineen. Pikku pojat rätisyttelivät paukkuja niin, että Nurmilintukin oppi sanan papatti. Ihan väsy tuli ajatellessa, kuinka paljon hommaa puutarhajuhlan kuskaaminen puistoon vaatinee. Mutta monilla kaupunkilaisilla ei ole omia pihoja, joten he sitten kätevästi hyödyntävät yleisiä puistoja. Valokuva tästä jäi valitettavasti ystävien kameraan...

Iltaisella päätimme kokeilla onneamme, josko olisimme saaneet automme parkkiin Navy Pierin liepeille ja olisimme voineet jäädä seuraamaan ilotulitusta Nurmilinnun uniprotestien uhallakin. Kello kuuden tienoilla väkeä oli paikalla kuitenkin jo ihan kamalasti, ja kaikki parkkihallit täynnä. Tyydyimme siis vain ajamaan kierroksen ihmisvilinässä ja palaamaan kotiin pienelle amerikkalaissävyiselle iltakävelylle.

Sitä ruuhkaa löytyi myös järveltä (rannoista puhumattakaan):

Isänmaalliset värit ja tähdet ne pallossakin olla pittää.

Jokin kiinteistönvälitysfirma vissiin oli tänäkin vuonna sponsoroinut muoviliput jokaisen naapuruston talon eteen jo hyvissä ajoin ennen heinäkuun neljättä. Ja monessa paikkaa ne ovat edelleen siellä, tontin rajalla liehuskelemassa.

Yhdeksästä eteenpäin sitten rätisi ja paukkui oikein kunnolla pitkälle yöhön. Navy Pierin liepeillä päivystäneet ystävämme raportoivat tosin, että kaupungin valoshow oli melkoisen lame. He kun ovat nähneet vuoden vaihtuvan ihan Sydneyssa asti. Emme siis varmaankaan jääneet paljosta paitsi. Tosin me ei olla nähty sitä Sydneyn showta. Hmm....