Vähän nolottaa myöntää, että kumpanakaan Amerikan-kesänä emme ole oikeastaan juhlineet Nurmilinnun syntymämaan (ja näin ollen virallisen kotimaan) itsenäisyyspäivää. Pieni lapsi on mennyt myöhäisten ilotulitusten katselun edelle, eikä meitä ole kutsuttu kenenkään pirskeisiinkään päivällä. Tänä kesänä herra M oli vielä kaiken lisäksi töissäkin, eli juhlatunnelmaan oltaisiin perheenä päästy vasta iltaisella.
Yritystä meillä oli nyt kuitenkin vähän edellisvuotta enemmän. Aamupäivällä rattailimme vieraisille tulleen ystäväperheen kanssa läheiseen puistoon katselemaan, kuinka sinne jo aamusta alkoi kerääntyä porukkaa vapaapäivän viettoon retkipöytineen ja -tuoleineen, suurensuurine kylmälaukkuineen ja grilleineen, puutarhakatoksineen ja lentopalloverkkoineen. Pikku pojat rätisyttelivät paukkuja niin, että Nurmilintukin oppi sanan papatti. Ihan väsy tuli ajatellessa, kuinka paljon hommaa puutarhajuhlan kuskaaminen puistoon vaatinee. Mutta monilla kaupunkilaisilla ei ole omia pihoja, joten he sitten kätevästi hyödyntävät yleisiä puistoja. Valokuva tästä jäi valitettavasti ystävien kameraan...
Iltaisella päätimme kokeilla onneamme, josko olisimme saaneet automme parkkiin Navy Pierin liepeille ja olisimme voineet jäädä seuraamaan ilotulitusta Nurmilinnun uniprotestien uhallakin. Kello kuuden tienoilla väkeä oli paikalla kuitenkin jo ihan kamalasti, ja kaikki parkkihallit täynnä. Tyydyimme siis vain ajamaan kierroksen ihmisvilinässä ja palaamaan kotiin pienelle amerikkalaissävyiselle iltakävelylle.
Sitä ruuhkaa löytyi myös järveltä (rannoista puhumattakaan):
Isänmaalliset värit ja tähdet ne pallossakin olla pittää.
Jokin kiinteistönvälitysfirma vissiin oli tänäkin vuonna sponsoroinut muoviliput jokaisen naapuruston talon eteen jo hyvissä ajoin ennen heinäkuun neljättä. Ja monessa paikkaa ne ovat edelleen siellä, tontin rajalla liehuskelemassa.
Yhdeksästä eteenpäin sitten rätisi ja paukkui oikein kunnolla pitkälle yöhön. Navy Pierin liepeillä päivystäneet ystävämme raportoivat tosin, että kaupungin valoshow oli melkoisen lame. He kun ovat nähneet vuoden vaihtuvan ihan Sydneyssa asti. Emme siis varmaankaan jääneet paljosta paitsi. Tosin me ei olla nähty sitä Sydneyn showta. Hmm....
1 kommentti:
Onpa jälleen mukava lukea näitä juttuja ja katsoa ihania kuvia, ihan tulee haikea olo, kun ei ole mahdollisuutta tänä vuonna enää sinne tulla paikan päälle.
Lähetä kommentti