Se alkoi koko perheen heräämisellä klo 7.30. Se olisi myös meidän kaikkien normiaika, ellei Nurmilintu olisi viime kuukausina päättänyt kukkua iltaisin ja sitten nukkua kanssani myöhempään. Herra M lensi aamupalan kautta gradun ääreen, minä jäin väsäämään rintaperilliselle kaurapuuroa.
Kyllä, valitettavasti meillä saa lukea pöydässä. Nurmilintu siis. Se rontti ei muuten syö ensi-innostuksen hälvettyä lainkaan. Kirjalla sen saa hämättyä, usein. Ei aina. Puuro on siis syötettävä, blaah. Lisäpinnat tämän aamun mansikoista, eikös vain! Tosin Nurmilintu taisi syödä yhdestä 1/3. Blaah nro 2.
Sitten minä pistelin menemään oman puuroni, ja Nurmilintu ihme kyllä leikki itse mm. tällaisella hienolla autotalli-ravintola-sairaalakombolla.
Ja kukapa ei voisi vastustaa hyppely- ja tanssituokiota vastapedatulla sängyllä?
Sitten päivävaatteet päälle ja uusiin hommiin. Piirtäminen on ollut meillä tosi pop viime aikoina. Ympyrä ja viiva erottuvat pyydettäessä jo selkeästi, värien nimityksiä kovasti opetellaan. Huomatkaa sormien asento kynää pitelevässä kädessä :)
Äitikin sai päivävermeet ylle ja poikkeuksellisesti meikkiä naamaan. Ah mikä silmäpussi kuvasta paljastui! Pitäisi varmaan alkaa postata omia naamakuvia tänne ihan sen takia, että tulisi laittauduttua vähän siistimmän näköiseksi päivittäin. Se kun piristää kummasti (vaikkakin väsyttää oudosti illalla kun pitäisi pakkelit pestä pois). Nykyään meikkaan ehkä keskimäärin kolme kertaa viikossa...
Sitten hyppäsimme autoon ja vartin ajon jälkeen vielä lyhyt kävely ystävän luo maanantaitreffeille. Entinen naapurimme asuu lähempänä rantaa, ja olemme nyt syksyllä playdeitanneet maanantaisin vuoroin vieraissa -periaatteella.
Tärkeä ystävä, ja pelastajakahvi PSL!
Rannalla tuuli, kuten aina.
Reilun tunnin jälkeen suunta oli taas kotiin päin. Herra M saapui samaan aikaan lounaalle. Isi on Nurmilinnulle NIIN TÄRKEÄ.
Kerrospukeutuminen on ajankohtaista täälläkin taas. Sitten potalle ja käsienpesulle!
Lounaaksi oli sunnuntaina tehtyä chuck roastia eli pitkään uunissa punaviinissä ja lihaliemessä sipulien ja porkkanoiden kera haudutettua naudan lapaa. Hurjan hyvää, vaikka kuva ei nyt kyllä tee oikeutta ollenkaan. Ja joo, lihaton lokakuu, tiedetään. Nyt ei vain ollut oikein voimia yrittää muuta kuin jatkaa samalla lisätäänhissukseenkasvisruokia-linjalla. Ja tämä liha on sentään luomua ja ruoholla lihotettua.
Lounaan jälkeen Nurmilintu sai vielä hetken nauttia isin seurasta. Sitten tämä hävisi jälleen kirjastoon ja neidilläkin alkoi silmä luppasta. Keinuun oli siis päästävä! Ja käsky kävi: "Sampu päälle". Eli minä kilttinä tyttönä hain hänen kuninkaallisesta prinsessasängystään sammakon, jolla by the way pitää olla musta vaippa päällä, ja römäytin sen tuohon tytön päälle. Siinä ne sitten tyytyväisinä kiikasivat, tyttö ja Sampu.
Herra M:n tekemä kassikeinu on ihan paras. Ollut jo kokonaisen vuoden.
Sitten mentiin taas vessan kautta makuuhuoneeseen, ja yhden kirjan jälkeen Nurmilintu jäi tyytyväisenä uinumaan omaan sänkyynsä. Minä hipsin olohuoneen sohvalle ja hetken nettisurffailun jälkeen nukahdin minäkin. Sitä se teettää, kun iltaisin kukkuu ihan liian myöhään.
Reilun parin tunnin unien jälkeen makuuhuoneesta kuuluikin sitten taas kirkas komento: "Äiti!". Ja neitoa noutamaan mennessäni nyökyttelevä hymynaama pyyti saada "peli", "peli". Niin, meillä on tapana antaa hänen pelata iPadilla hetken päiväunilta herättyään. Äitin kainaloon sohvalle siis...
Hiukopalaksi omppuja pussissa :) Sitten taas leikittiin ja alettiin odottamaan Isiä kotiin. Viideltä portaissa tömisivätkin tutut askeleet, ja pääsimme taas koko perhe yhdessä ruokapöytään. Vaan kuinkas sitten kävikään? Meillä oli päivälliseksi itse tehtyä pinaattikeittoa ja keitettyjä kananmunia.
Parina edellisenä päivänä Nurmilintu oli niitä kyllä molempia maistellut hieman, mutta tänään alkoi vahvasti näyttämään siltä, että seuraavasta tarjotusta lusikallisesta olisi seurauksena oksennus. Ah tätä huonoruokaisen lapsen vanhemmuutta! Luovutin, nostin kädet ylös ja marssin kaikkien amerikkalaisten äitien luottopurkin äärelle. Tadaa, ja Nurmilinnun herkkupäivällinen oli katettu:
No, leipä on sentään jotain monijyväversiota, ja pähkinät ovat oikeasti terveellisiä sekä proteiini- että energiapitoisia.... Eikä syöty toistamiseen lihaa :D
Herra M:n ja Nurmilinnun kadottua ruokakauppaan päivällisen jälkeen minä huokaisin hetken neuleprojektin parissa. Uusi norjalainen villamyssy tulossa aamupäivällä tapaamamme ystäväni tyttärell.
Otsikossa on sana "aika" mm. tämän kuvan takia. En minä joka maanantai kukkia saa, mutta nytpäs sain! Hymyilevältä tyttöseltä "rakastaa"-sanan saattelemana. Voi ihanuus. Ja voi iso Ihanuus myös. Oli muuten oiva syy myös raivata ruokapöytä kun herra M vei Nurmilinnun kylpyyn. Että vinkkinä vaan kaikille miehille, jos ei itse niitä pöytäpintoja jaksa siivota ja vaimo ei sitä vähään aikaan ole tehnyt: ostakaa rouvillenne kukkia!
Sitten taas kaurapuuron keittoon.
Näitä kaurahiutaleita tulee Suomessa niiiiin ikävä!
Ja meidän "varmistetaan että se edes illalla syö kunnolla"-trick, por favor: ainoa aika päivästä, jolloin meillä normipäivinä katsotaan lastenohjelmia, on iltapuuron hetki. Mitenkähän ihmeessä me joskus saadaan Nurmilintu vieroitettua näistä kamalista tavoista?!? (Mut Curious George on oikeasti hyvä lastenohjelma.)
Minä painelin tiskialtaan ääreen. Monennettakohan kertaa tämän päivän aikana? Jossain vaiheessa me panttasimme tiskit iltaan ja vuoropäivin sitten kävimme sen vuoren kimppuun. Nyt syksyllä olen todennut voivani henkisesti (!) paremmin, jos tiskiallas ei lainehdi tiskejä pitkin päivää. Ja koska Nurmilintukin viihtyy nykyään jo enemmän muualla kuin sylissäni, olen ottanut tavaksi pestä tiskit lähes joka aterian tai ruuanlaittohetken jälkeen. Siksi tämä tiskimäärä näyttää nytkin näin inhimilliseltä :)
Herra M hoiteli vielä Nurmilinnun iltapesut rientäen sitten taaaaas gradun ääreen kirjastolle. Minulle jäi tällainen härö tapaus käsiini, joka olisi jollakin ilveellä pitänyt saada nukkumaan.
Päädyimme sitten vielä vähän piirtämään taas. Puoli yhdeksältä neiti oli sängyssä. Ottakaahan huomioon sanavalintani. Minä lähdin silittämään pyykkejä.
Ja tässä tullaan taas yhteen syyhyn sille otsikon aika-sanalle. En tosiaankaan silitä vaatteita joka maanantai. Itse asiassa en ole silittänyt pyykkiä niin pitkään aikaan, että en jaksanut käydä vuorta loppuun saman illan aikana. Aloitettu nyt kuitenkin on! Ai niin, se Nurmilintu. Sitä piti vielä käydä pissattamassa yhdeksältä, ja aina puoli kymmeneen asti kuului tasaisin väliajoin "äitiiiiii". Huoh. Miksiköhän se ei osaa enää nukahtaa?
Silittelin vaatteita jonnekin kymmeneen asti (niitä oli siis oikeasti paljon) katsellen samalla Hululta Parenthoodia. Sitten taisin taas lukea blogeja (blogiriippuvainen, ai minäkö?), kunnes vähän ennen yhtätoista hipsin iltapesulle ja nukkumaan. Herra M kömpi viereeni joskus kahdentoista jälkeen herätäkseen taas seuraavana aamuna tismalleen samanlaiseen työpäivään. Sellainen maanantai!
Ai niin, Nurmilinnun päivän suosikkilause: I know! I know! (Esim. kun kehuin piirustustaitojaan: "I know!" Hah, se tykkää selkeästi englannista suomea enemmän.)
8 kommenttia:
Hei kiva kuvapostaus, tätä onkin jo odotettu :) Ihanan tavalliselta teidänkin arkenne näyttää. Ja olisit vaan sanonut, että joka maanantai tulee kukkia ja että pöytä on ihan aina noin puhdas! ;)
Toi vaunujen mukiteline on niin amerikkalainen. Minunkin tuplavaunuihin kuuluu sellanen. Käytän kyllä tosi harvoin koska vaunujen leveys on 74 cm ja miltei joka paikkaan mahtuu mutta se mukiteline tekee 10 cm lisää leveyttä ja sit jään aina jumiin hisseihin ja bussin oviin yms....ja meinaa juomat kaatua ku en huomaa et mukiteline on lytyssä jossain :). T: Inx
Itsetehtyä pinaattikeittoa, nom nom! Ja tiedän täsmälleen mitä tarkoitat noiden kaurahiutaleiden kanssa. Itsekin olen ollut aivan ihastunut jenkkihiutaleisiin - niin suuria ja meheviä!
Mullekin jäi ykkösenä mieleen toi mukiteline, ihanan ameriikkalainen :) Kun tuutte takasin, niin lisätkäähän normikeskiviikkoonne äiti-lapsipiiri, joohan? T:Jonski
Anna, kiitos! Niinhän se on, välillä ihanan ja välillä kamalan tavallista :)
Inx, jännä kun ei sen ajattele enää olevan mitenkään kumma juttu. Mutta enemmän siitä olis hyötyä Suomen jalkakäytävillä, täällä kun ne on sementtilevyistä valettuja, niin aika bumpy ride on ja kahvit lentää pitkin poikin...
Jenni, täytyy kyllä käydä kysymässä Suomessa joltain kauppahallin pientuottajalta, olisiko noita mitenkään mahdollista saada!
Jonski, kiitos kun kävit kommentoimassa! Tosiaan en enää osaa nähdä tuota telinettä vaan amerikkalaisena juttuna :) Mieluusti ottaisin ohjelmaan, jos työnhaku ei tuota tulosta.
Mulla on jäänyt äitilapsipiirit käymättä kun lapset on aina ollu yöunilla siihen aikaan ku siä pitäis jo olla. Toinen syy on se että totesin että on vaikeaa yksin selvitä sinne menosta kun pitäis päästä kellariin kahden retuutettavan vauvan ja kassien kanssa. En ole viitsinyt tehdä asioita joista ei selviä kunnialla yksin. Nyt ystävämme Anu pyysi mukaansa ja olis ottanu toisen vauvan mutta kun mulla on ammatillista koulutusta. Mullakin alkaa taas koulu et jäi mun osalta mut seuraavien kaksosten kanssa :D. T: Inx
Olette olleet ajatuksissa, kun olen taas lenkkeillyt koiran kanssa teidän kodin ohi! Ihan uskomatonta miten nopeasti aika menee, että te ihan pian tulette jo takaisin. Arki kuulostaa siellä kaukanakin aika samanlaiselta kuin täällä, olen siis vielä kotona tän talven ja taistelen välillä ihan samojen puurojen syöttämisten ja nukahtamisten kanssa. Siltikin, on tää aika ihanaa. Tulen varmasti kaipaamaan näitä hetkiä ensi talvena! Kivaa loppuaikaa teille! Hanna
Inx: niinhän se on, että kyllä sitä miettii omaa jaksamistaan ja selviytymistään ja niin pitääkin. Mua jäi ehkä harmittamaan, etten Nurmilinnun ollessa pienempi pyörinyt enempää kaupungilla, mutta toisaalta matkoihin olisi mennyt noin kaksi tuntia yhteensä... Mut joo, seuraavien kaksosten kanssa sitten, olet varmaan oppinut jo tuhat kikkakakkosta ;)
Hanna, minäkin olen ajatellut teitä! Että pitää sitten tavata heti alkuvuodesta, jooko? Aina on lohduttavaa kuulla, että jollain toisellakin on vastaavia vääntöjä :) Kiitos, tämä loppu tuntuu hujahtavan ihan hetkessä!
Lähetä kommentti