sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Vielä kuulen laulukaskaan soittavan

Vielä on siis kesää jäljellä. Vielä riittää kauniita päiviä...

Nämä kullannuppuset aloittavat konserttinsa heinäkuun alun jälkeen, ja soittelevat ilmojen kylmentymiseen asti. Laulukaskaat, englanniksi cicada.



Niiden korviahuumaava sirinä toi ensimmäisenä Chicagon-kesänä mieleeni Malesian "sirkkelisirkat", kuten siellä kuulemamme otukset äänensä mukaan nimesimme. Ehkäpä jonkin sortin laulukaskaita olivat nekin? Varmaankin tästä mielleyhtymästä johtuen Chicago muuttuikin samantein hivenen eksoottisemmaksi paikaksi, ja tulen taatusti kaipaamaan tätä meteliä. Laulukaskaan soitto on minulle yhtä kuin Pohjois-Amerikan pitkä kuuma kesä.



Alempana tyhjä kuori, jonka aikuinen, uusi kaskas on juuri jättänyt jälkeensä. Hetken se lepäilee lähellä vanhaa asumustaan ennen siirtymistään puuhun soittelemaan. Kiehtova otus.

*****

Ps. Tällaisen kaverin löysi herra M koulunsa portaiden edestä. Harmi, kun en ollut näkemässä, tekikö se pari rukoilijasirkkaliikettä itsekin kaveria tervehtiessään.


3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mitenköhän tuollaisilla jaloilla pysyy pystyssä, mitkä tuolla alimmaisella ötököllä on? Luulisi kulku olevan aika horjuvaa.

Mikko Nieminen kirjoitti...

Heh, nyt löytyi kaikenkarvaisten hojohojo-lajien sielu: näyttävät potkusarjat imitoivat rukoilijasirkan yrityksiä pysyä pystyssä onnettomilla tikkujaloillaan?

Todennäköisesti teki. =)

Arya kirjoitti...

Anonyymi ja Mikko: Niinpä :D Aika huteran oloinen tapaus noin asfaltilla.