lauantai 17. marraskuuta 2012

Kielitelmiä

Näin ulkomailla puhumaan opettelevan lapsen kanssa asuessa ja lingvistin vikaa veressä aiheuttaa sen, että kaikenlaisiin kieleen / kieliin liittyviin asioihin tulee kiinnitettyä aika paljon huomiota. Tässä ihan vain muutamia muistamiani ajatustörmäyksiä:

1. Suomi on oudon monimutkainen kieli.
  •  Miten se tyttö ikinä oppii sanan vesi, kun käytän siitä ainakin seuraavia muotoja: "Otatko vesihörpyn?" "Noin, hienosti juot vettä!" "No nyt kaatui vedet päälle." Englanniksi tämä kaikki olisi vain WATER, WATER, WATER.
  • Tai kun luemme kirjaa ja aukeamalla on monta kukkaa. Tyttö osoitta yhtä: "Se on kukka." Lasketaanpa yhdessä! "Yksi kukka. Kaksi kukkaa. Kolme kukkaa." Oho. "Onpa paljon kukkia!" "Muumipeikko poimii nuo kukat." Englanniksi olisin käyttänyt vain FLOWER tai FLOWERS -sanoja. Blääh.
  • Englanniksi kohteliaisuuskasvatus alkaa jo ihan ensimmäisistä sanoista. Mikäs siinä, kun tarvitsee taapero vain opettaa sanomaan PLEASE, kun tämä pyytää tai tarvitsee jotakin. Mitäs me suomeksi opetamme? Saisinko, voisinko, voisitko... Apua!
  • Suomenkielen sanat ovat pitkiä ja vaikeita. Niin olen aina ennenkin tiennyt ajatellen lähinnä niitä epäjärjestelmällistyttämättömyydelläänblablabla -sanoja, mutta hei, verrataanpa vähän lasten perussanoja suomen- ja englanninkielellä, ja mietitäänpä sanojen ääntämyksen vaikeusasteita: i-sä - dad (-dy); äi-ti - ma-ma; koi-ra - dog-(gy); ank-ka - duck; kis-sa - cat; au-to - car... listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mitä jää meidän puolellemme? Luu, kuu, suu, puu, huuhuu!
2. Käytämme kieltämme monimutkaisesti.
  • Leikkipuistossa tämän havainnon tein. Kiikutan lastani keinussa. Tovin kiikuteltuani alan kyselemään, "Haluatko jo pois?" "Tuletko jo pois?" "Keinutaanko vielä?" Mitä sanovat englanninkieliset kollegani? ALL DONE? (Nouseva intonaatio.)
  • Kehun liukumäessä kunnostautunutta taaperoani: "Hienosti laskit!" "Hieno homma!" "Tosi upeaa!" "Oletpa taitava!". Vrt. GOOD JOB!
  • Näitä on varmasti lisääkin, mutta öö nyt ei muistu mieleen.
3. Jotkin suomenkieliset sanat alkavat kuulostaa ihan pöhköiltä, kun niitä täällä ihan itsekseen käyttelee.
  • No ajatelkaa nyt vaikka jotakin palosammutinta. Miksi se on palo-sammutin, eikä palonsammutin? En ymmärrä. Palo-varoitin kuulostaa vielä ihan ookoolta, mutta en tajua tuota palo-sammutinta. Ehkä pitäisi opettaa se Nurmilinnulle jauhesammuttimena (ihmetellään sitä aina rappukäytävässä). 
  • Kaikki r-kirjaimia, varsinkin useampia sellaisia, sisältävät sanat tuntuvat ihan noloilta. Koi-ra. Kor-va. Pör-riäinen. Por-vari. Ajatelkaa nyt kuinka kumman päriseviltä me varmaan muunkielisistä kuulostetaan! 
  • Lämpi-mämpi. Lämpi-mämpi. Lämpi-mämpi. MÄMPILÄMPI!

Muita huomioita otetaan lämmöllä vastaan :D


7 kommenttia:

anna kirjoitti...

Loistava postaus! Itse olen miettinyt ihan samaa, eikä ihme, ettei meidän taapero vielä 13,5 kk vanhana puhu sanaakaan...mites teillä on edistytty? Onko perheenne muuten kaksikielinen?

Jenni kirjoitti...

Ah, kielitiedettä. :) Suurin osa noista eroista, jota olet huomannut, johtuu siitä että englanti on jokseenkin analyyttinen kieli kun taas suomi on erittäin synteettinen. Jos kiinnostaa, selitystä teoriasta löytyy täältä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Synthetic_language

Suvi kirjoitti...

Toisaalta tuo "pois"-sana on tosi kätevä lapsille oppia. Monet kaverien lapset ainakin tuntuu käyttävän sitä hyvin monipuolisesti - esimerkiksi keinuttuaan tarpeeksi tai syötyään riittävästi tms. Mitä englanniksi vois sanoa vastaavaa? Done?

Arya kirjoitti...

Hei, kiitos kommentista! Ja anteeksi kun vastaaminen vähän viipyi.

Tuo puheen viipyminen kaksikielisissä perheissä on ihan normaalia. Hyvää tulosta kannattaa haudutella pitkään :)

Meillä ollaan valitettavasti vain yksikielisiä. Päätimme, että koska englanti ei ole kummankaan äidinkieli, emme halua sillä kielellä Nurmilinnulle jutella. Mutta minulla homma lipsuu silloin, kun olen tekemisissä hänen kanssaan englantia puhuvien ihmisten keskellä. Sellaisia ihan perustervehdyksiä yms. yritän kyllä ihan tietoisesti opettaakin.

Nurmilintu tuntuu lähinnä tapailevan sanojen ensimmäisiä tavuja (esim keinua on kei ja isä is), ja sitten se keksi ihan itse jokellellessaan ruveta sanomaan beibi mitä tietenkin olemme huvittuneina vahvistaneet. Mutta ei se esimerkiksi käskystä vielä sano esim. äiti, vaikka sellaisenkin sanan olen hänen suustaan kuullut.

Arya kirjoitti...

Suvi: tosiaankin tuo "all done" tuntuu olevan yleispätevä vastine suomen "pois" -sanalle. Näin minun pienellä empiirisellä otannallani todisteltuna ;)

Jenni: Kielitiedettä, tosiaan! Itse muistelin termistöstä suomen olevan lähinnä agglutinoivia (liimasta aina muistan, heh) kieliä, mutta wikipedian mukaan fuusioivien ja agglutinoivien välimaastossa. Kielet on kyllä mielenkiintoisia :)

Suvi kirjoitti...

Mielenkiintoisia, joo - lukaisin noita wikipedian artikkeleita ja opin uutta :).

Mutta yleisesti ottaen teidän lapsella on kyllä edut puolellaan amerikkalaisiin/ muihin englanninkielisiin lapsiin verrattuna lukemaan opetellessaan - puhumattakaan niistä, jotka opettelevat lukemaan englanniksi osaamatta ko.kieltä etukäteen! Silti monilla päin maailmaa ajatellaan, että lapsille on suureksi eduksi käydä koko koulunsa alusta asti esim. juuri englanniksi. Nyt en valitettavasti löytänyt linkkejä mielenkiintoisiin lukemiini juttuihin ko. aiheesta, postitan myöhemmin jos löydän.

Arya kirjoitti...

Tuo lukemisen opettelu onkin hyvä pointti suomen puolesta. Se on tosiaan tosi loogista muutamalla poikkeuksella englantiin verrattuna. Ja niin, se on tosi surullista, miten äidinkielen tärkeyttä monissa maissa vähätellään. Jos et osaa äidinkieltäsi hyvin, vaikeutuu oppiminen hurjasti.