keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Day 18 - pukujuhlista ja kulttuurista

Viime perjantai 13. päivä oli meillä tosiaankin kaikkea muuta kuin epäonnenpäivä. Herra M nimittäin juhli valmistumistaan jumalallisuuden mestariksi (hihih). Kahden ja puolen vuoden uuras työ on ohi. On uusien haasteiden aika.

 

 

Vaikka olemmekin vitsailleet Tylypahka-juhlista ja Harry Potter -asuista, on tässä pohjoisamerikkalaisessa yliopistoperinteessä mielestäni paljon hyvää. Itse sain maisterin paperit aikoinaan postitse, enkä ikinä osallistunut edes publiikkiin... Miksei kova uurastus saisi näkyä ihan konkreettisesti? Onhan meilläkin ylioppilaslakit.

 

 

Pohjois-Amerikassa näin pukeudutaan jo lukion päättäjäisiin. Jokaisella koululla on omat kaksi perusväriänsä, ja päättäjäisissä tytöt pukutuvat niistä toiseen, pojat toiseen. Yliopistossa perinne siis jatkuu. Koulun värit tosin näkyvät mustassa kaavussa vain hupun käänteissä (tässä kyllä voi sitten varmaan olla eroja, mutta käsittääkseni mustat kaavut ovat se perinteikkäin juttu). Herra M:llä ne olivat sininen ja keltainen (kyllä vain, yliopistolla on ruotsalaiset juuret). Hatun nauha, kaulus ja hupun käänteen kolmas väri kertovat pääaineesta (herra M:n syvä punainen edustaa siis teologiaa).

 

 

 

 

Kaulan ympäri roikkuvat kaksi punottua nauhaa kertovat honors/with distinction (eli erittäin kiitettävästi) suoritetusta maisterin tutkinnosta.

 

 



Kyllä, luit aivan oikein. Yhdysvalloissa menestystä ei puolihäpeillen piilotella kansien väliin, vaan supersuoritukset huudetaan julki kaikelle kansalle. Alemman korkeakoulututkinnon suorittaneilla ero tehdään vielä cum laude, magna cum laude ja summa cum laude -arvosanojen välillä. Eli kandi ilman nyörejä on vain päässyt läpi, ja kolme nyöriä käätynä kaulalla kertoo hikipingosta. Kuinka vierasta suomalaiselle ajattelulle, vai mitä? Ja toisaalta tämä on minusta hienoa. Nöyryys on hyve, mutta joskus suomalaiset harjoittavat sitä vähän liiaksi... Vai mitä mieltä olette?

Ja pukukoodaus ei todellakaan lopu maisterintutkintoon, vaan tohtorisihmiset näyttävät vielä hienommilta ;)

 

 

 

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onnittelut M:lle!!!
Ja asiaa puhut: pieni ripaus tuota juhlallisuutta voisi olla paikallaan suomalaisissakin yliopistoissa!

s

Arya kirjoitti...

Kiitos, onnittelut välitetty! Pitäiskös meidän mennä yhdessä seuraavaan promootioon? ;)