Jos jotain olen oppinut Chicagosta näiden puolentoista vuoden aikana niin sen, että ei kannattane ihmetellä kesää keskellä talvea saati talven viimoja keskellä kesää.
Viime viikolla meillä oli yli kymmenen asteen pakkasia ja kivasti (eli aika vähän) lunta. Sitten tulivat vesisateet. Tiistaina oli ainakin 15 astetta lämmintä parhaimmillaan, ukkosti ja satoi kaatamalla. Keskiviikkona tuli jo räntää, ja tänään on ollut vissiin lähemmäs kymmenen astetta taas pakkasta ja maan peittää kevyt lumi(tai suola)huntu. Höh.
Ensilumi tänne kuitenkin satoi joulupäivänä. Minä jäin sohvannurkkaan lehtien ja suklaarasian ääreen, kun herra M lähti tutustuttamaan Nurmilintua uuteen veden olomuotoon. Yllättäen ketään muita ei ollut paikalla, ja lyön vaikka pääni pantiksi, että vaikka olisi ollutkin, olisi neitimme ollut kaikkein lämpimimmin puettu (tätä voisin taivastella paljonkin...)!
 |
No hanskat eivät ole parhaat mahdolliset, mutta ainoat, jotka pysyivät tuolloin kunnolla kädessä ja pitivät neidin toimintakykyisenä, hih. |
Nurmilinnun elämän ensimmäinen lumienkeli. Toivottavasti yksi monista.
3 kommenttia:
Lumessa puuhastelu on kyllä kivaa, tehtiin pihan (ja omien) lasten kanssa lumiukko periaatteella "pyöritetään ensin niin iso pallo ettei enää jakseta ja sitten loput siihen päälle", hauskaa oli. Puolitoistavuotiaamme tosin kiinnostui enemmän pienestä lumipupustaan kuin yli parimetrisestä ukonköriläästä.
Säät vaihtelee täälläkin, mutta tuo 25 asteen ero parin päivän sisään on jo melko extremeä..!
Tuo enkeli on kyllä suloinen :)
Mikko, teillä on kyllä ollut hienot lumileikit! Meilläkin herra M pääsi tässä yhtenä päivänä tekemään pikkuisen ukon, mutta Nurmilintu lähinnä katseli kummastuneena vieressä. No, ehkä ensi talvena uudella innolla!
Suvi, eikös vain? :)
Lähetä kommentti