maanantai 17. syyskuuta 2012

Hei haaste!

 

6 kommenttia:

SK kirjoitti...

mä voisin vastailla noihin kunhan tänään ehdin vähän paremmalla ajalla :) mut tuli tosta starbucksin kahvista mieleen: sitä ei enää tartte hesalaisille ainakaan kuskata tuliaisiksi, hesa-vantaalle on tullu kaks starbucks-kahvilaa ja suunnitteilla on semmoenn myös keskustaan kuulemma. toinen on tuloaulassa ja toinen sitten porttien takana kentällä, mutta sieltä näytti löytyvän paketteja :D ja toi turkoosi meri ja palmut...arvaa vaan onko ikävä takas Trinidadiin...

Jenni kirjoitti...

Mä olen lapsena käynyt reservaatissa Four State Cornerissa. Se oli jokseenkin masentavaa: köyhää trailerparkia, työttömiä alkoholisoituneita miehiä, mutta oli siellä kuitenkin jotain turistijuttua kehitelty, ja tuli fiilis, että turismin luulisi olevan yksi asioista, josta intiaanit voisivat hyötyä ja joka voisi nostaa heidät takaisin jaloilleen. Eli en tiedä, mitä politically correct paikallinen sanoisi, mutta mä sanoisin että sinne vaan. :)

Pepperonipizza, nam! Ja lankashoppailu kuulostaa niin hyvältä tavalta tutustua johonkuhun!

Ja kun kerran täällä olen, niin vastailenpa sunkin kysymyksiin. Olen töistä vain opintovapaalla, eli vastaan näihin Suomessa olevan työpaikkani perusteella...

1. Olin lukiossa hyvä matematiikassa ja fysiikassa, joten päädyin suuntaamaan Teknilliseen korkeakouluun. Ajattelin, että sitä kautta todennäköisesti saa töitä, ja todennäköisesti saa myös hyväpalkkaisia töitä, mitä ei arkeologin ammatista olisi ehkä voinut sanoa, mutta toisaalta ei tarvitsisi lukea niin paljoa pääsykokeisiin kuin mitä lakimieheksi suunnatessa. No sitten koulun sisällä jotenkin ajauduin nörttikursseille ja tajusin, että olen aina ollut hyvä tietokoneiden kanssa, ja tietotekniikkaa opiskelevat tyypit olivat tosi mukavia, ja sitten päädyin IT-asiantuntijaksi, vaikka olisin ehkä jopa mieluummin ollut logistiikkainsinööri.
2. Joustavat työajat, rennot työkaverit, jossain määrin luova työ, hyvä työtilanne ja palkka.
3. Välillä se tuntuu tylsimmältä ikinä, ja kyseenalaistan reilusti, olenko ihan väärällä alalla. Kamalaa on myös se tunne, kun ei oikeasti osaa.
4. Epätärkeää. Olisi ihan kiva, jos työ olisi mielenkiintoista ja hauskaa, mutta itse ainakin käyn töissä siksi, että olisi mahdollisuus olla vapaalla.
5. Määrä on hyvä. En ole harrastanut ylitöitä ja uskon siihen, että jos niin tarvitsisi tehdä, niin se on työnantajan ongelma, kun on palkannut liian vähän työntekijöitä, eikä minun. Sisältö taas... riippuu projektista, ja joskus on vähemmän kiinnostavia hetkiä.
6. Kansainvälisen politiikan asiantuntijaksi. Tai arkeologiksi.
7. Tällä hetkellä tuntuu, että en, mutta toisaalta konsulttihommat ovat niin vaihtelevia, että ehkä seuraavan projektin kohdalla tuntuu jo ihan eriltä. Mutta se varmaan vaatisi projektin, jossa tulisi fiilis, että tekemällä työllä on joku Suurempi Merkitys, eikä niin että jos nyt teen työni hyvin, niin hyötyjiä ovat floridalaiset eläkesäästäjät, ja maailma saa paremmin markkinoituja mutta silti huonoja kännyköitä.
8. Viime kesäloma yritettiin pitää mahdollisimman vapaana suunnitelmista, ja se oli aika nastaa. Toisaalta aika nastaa ovat kanssa olleet keskellä-talvea-kaukomatkat jonnekin lämpimään, joten valitse nyt tässä sitten...
9. Kävelen pyöräkellariin hakemaan pyörää. Työmatkapyöräilystä kiinni saaminen on parasta ikinä, ja erityisesti tykkään, kun työmatka on välillä 4-7 km, koska silloin voi pyöräillä työvaatteissa eikä tarvitse käydä suihkussa.
10. Viimeksi, kun olin pitkällä liikuntarajoitteisella saikulla, katsoin päivät pitkät Amazing Racea ja neuloin. Nyt olen täyttänyt vapaa-aikani käsitöillä (myös käsityökerholla), kieliopinnoilla (sujuva ranska, täältä tullaan), poliittisella toiminnalla (kuulun puolueeseen, vaikken ole puolueen kanssa läheskään kaikesta samaa mieltä, mutta toivottavasti puolue on kohtapuoliin minun kanssani samaa mieltä, kun olen osallistunut parin poliittisen ohjelman rustaamiseen!), ja opiskellakin pitäisi. Lisäksi olen lukenut lehtiä ja kirjoja, sisustanut, urheillut enemmän kuin normaalisti ja katsonut Netflixiä.
11. Mielettömän mielenkiintoiset lounaskeskustelut. Se, kun saa kehuja tai tuntee tehneensä jotain merkityksellistä.

Sugar kirjoitti...

Minakin olen kaynyt useissa reservaateissa (Nebraska, S-ja N-Dakota) ja osasta olen tykannyt todella paljon, osa on, kuten Jenni jo tuossa mainitsi, todella masentavia paikkoja. Mutta hienoja kulttuurikeskuksia useista reservaateista loytyy ja upeita maisemia.

Tykkaan vastailla naihin 11-kysymysta kysymyksiin, olen tosin viimeiset melkein kolme vuotta ollut koti-aitina, mutta vastailen kotiaitiytta edeltaneen uran vastauksilla :)
1) Olen aina pitanyt historiasta, joten lahdin yliopistoon opiskelemaan ja paadyin arkeologin hommien kautta sisatoihin arkistoon/konservaattoriksi.
2)Tuntui jotenkin vaan niin hienolta kasitella vanhoja asiakirjoja, osaa historiasta!
3)Huono palkka, siis todella huono. Tuntipalkkani oli $7.50.
4)Eipa naemma kovin suurta, kun siita luovuin :)
5)Kylla, oli ihana tehda sellaista tyota, jota rakastaa!
6)Haluaisin siirtya osteologian pariin eli tutkimaan/konservoimaan luuaineistoa.
7)Kylla, koska tyo on vaihtelevaa ja mielenkiintoista. Koko ajan oppii uutta.
8)Kaikki pitkat lomat :) Lomat ovat usein liian lyhyita.
9)Lahdin yleensa kavereiden kanssa kahvilaan istuskelemaan tai tein jotain kamppisten kanssa.
10)Nyt tietenkin lapsen ja ystavaperheiden kanssa hengailu vie kaiken ajan, mutta ehkapa aloittaisin vaittarin teon.
11)Tyokaverit olivat parhautta tyopaikassani :) Meilla oli rento ja avoin meininki.

Kiitoksia kivoista kysymyksista :)

SK kirjoitti...

JOspa nyt vastailisin kun on aikaa :)

1. Joskus yläasteen lopussa alkoi siintää haave kätilön ammatista kun kuulin että yksi toinen tyttö oli ollut lapsivuodeosastolla tetissä. Itse en sinne jostain syystä päässyt, kun eivät sit enää kun olis ollu mun vuoro, tettiläisiä ottaneet, mutta idea jäi. Lukion jälkeen hain, enkä päässyt harmikseni. Pisterajat kun olivat turhan korkeat. Pääsin sitten sairaanhoitajaksi opiskelemaan enkkulinjalle, ja sen suoritettuani pyrin vielä kahdesti uudelleen kätilöksi, ja vihdoin viimein pääsin. Kolmas kerta toden sanoi! Eli mutkien kautta voittoon :)

2. Uuden elämän kohtaaminen. Ehdottomasti. Auttaminen äitiä/perhettä heidän elämänsä upeimmalla hetkellä, saamalla kontaktin synnyttäjään, joka on tuntunut olevan täysin tavoittamattomissa. Se tunne, kun huomaa ja ymmärtää että synnyttäjä luottaa sinuun ja että oikeasti osaat tämän homman ja olet siinä hyvä. Positiivisen palautteen saaminen. Tätä listaa voisi jatkaa...

3. Varmastikin sairaan/menehtyneen lapsen vastaanottaminen. Tai jos äidille tapahtuisi synnytyksessä jotain. Onneksi omalle kohdalle tätä ei ole vielä sattunut, mutta voisin kuvitella tämän olevan kamalaa. Toistaiseksi kamalinta on ollut kohdata täysin kiittämättömät asiakkaat, jotka eivät kunnioita yhtään ammattitaitoani tai muuten joille ei mikään mene perille, tai sellaiset perheet, jotka vähät välittävät vauvan hyvinvoinnista (esim. narkomaanit).

4. Todella tärkeää. En pystyisi olemaan kotiäiti, vaikka ajatuksena se onkin ihana. Itse tarvitsen työyhteisön, ihanat työkaverit ja sen "aikuisten maailman". Haluan tuntea olevani tarvittu, haluan tuntea olevani hyvä työssäni.

5. Koen ja en. Työn määrä vaihtelee päivittäin, toinen päivä on hektisempi kuin toinen. Silti tuntuu että työn määrä on suhteellisen sopiva. Sisällöltä toivoisin enemmän, unelmatyöpaikkani kun olisi synnytyssali, jonne en vielä tällä hetkellä ole onnistunut itseäni tunkemaan. Lapsivuodeosasto on kuitenkin myös ihan kiva paikka, työkaverit ovat 95% ihania, ja koen kuuluvani joukkoon. Sisällöltään synnytyssalihomma olisi se, mistä unelmoin.

6. Hmm. Erittäin hankala kysymys. Varmaan joku juristi/Lakimies. Tosin enpä tiedä, olisinko siinä hyvä, sen verran tunteellinen ihminen kun olen ja tämä Suomen oikeussysteemi ei oikein uppoa minun oikeudentajuuni.

7. Tällä hetkellä tuntuu, että haluaisin. Työ antaa niin paljon. ONnellisten ja kiitollisten vanhempien kohtaaminen on jotain, mitä ei voi sanoin kuvailla.

8. Ehdottomasti Trinidad&Tobago jossa juuri kävin. Paratiisi.

9. Riippuen olenko ollut aamussa vai illassa. Aamuvuoron jälkeen yleensä syön jotain, sitten leikin Mikan kanssa. Iltavuoron jälkeen yleensä käytän koiran ulkona ja sit käyn nukkuu

10. Katsomalla rikossarjoja :D

11. Taisin vastata tuohon jo yllä aiemmin. Kiitolliset, onnelliset vanhemmat, iloiset, ihanat työkaverit, ihanat suloiset nöpönenävauvat.

Arya kirjoitti...

Hei KIITOS vaustuksista! Niitä on tosi kiva lukea. TOivottavasti saan niitä lisääkin :)

Ja täytyypä sitten uskaltautua oikeasti johonkin reservaattiin, kiitos kannustuksesta!

Pilvi kirjoitti...

Papa Johnsin pepperonipizza! :D Meillä ei ole Papa Johnsia lähellä, mutta se on kälyn perheen suosikki myös. Jos se maistuu, kokeilkaa myös Giordanon tai Connie'sin deep dishiä. Nam!

Mun mies ei ole vieläkään suostunut pysähtymään reservaatilla, no yhdessä ravintolassa Battle of Little Bighornin puiston vieressä ja se kyllä sijaitsi reservaatilla. Syynä juuri se että ne ovat surullisia, masentavia paikkoja. Läpi ajaessa teiden vierien kojut on myös olleet tyhjinä. Aika masentavia on paikoin olleet maisemat. Mutta varsinaisia kokemuksia ei siis ole. Esihistoriallisesta elämästä suosittelen lämpimästi Cahokiaan tutustumista!

Vastaanpa kysymyksiin myös! :)

1. Miten päädyit nykyiseen (tai tulevaan) ammattiisi?

Olin yläasteella, kun päätin että haluan lääkäriksi. Päätökseni alkoi häilyä vasta kun pääsin lääkikseen... Mutta parin ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen alkoi se tuntua juuri oikealta alalta.

2. Mikä siinä on parasta?

Ongelmanratkaisu, ihmiskehon ihmeellisyys, se että hyvänä päivänä voi oikeasti olla mukana parantamassa ihmisten elämänlaatua, ja se että pääsee kohtaamaan elämän koko kirjon.

3. Entä kamalinta?

Se, että joutuu kohtaamaan elämän koko kirjon. Aggressiiviset tai uhkaavat potilaat, murskaava työmäärä, epävarmuuden sietäminen tai toisin sanoen kohtalokkaan virheen pelko.

4. Kuinka tärkeää osaa työ näyttelee elämässäsi?

Minä jätin työni miehen takia ja muutin tänne, mutta olen varsin päättäväinen sen suhteen, että pääsen luomaan uran täällä. Olen silti pärjännyt ilman työtäkin, kun on päämäärä.

5. Koetko työn määrän ja sisällön itsellesi sopivaksi? (Perustelut, please!)

Sisältö on riittävän haastavaa ja erittäin palkitsevaa, mutta tuntuu että byrokratia tulee liikaa todellisen sisällön tielle. Työn määrä riippuu työpaikasta, itselläni on käynyt tuuri, kun äärirajojen äärirajoille en ole joutunut, toistaiseksi.

6. Jos sinun pitäisi (tai saisit) vaihtaa alaa nyt, mihin vaihtaisit?

Unelmavaihto olisi johonkin community organizing tai NGO-vaikuttamistyöhön, mutta taipumuksiltani sovin paremmin tähän ammattiini, enkä oikeasti haluaisi vaihtaa.

7. Haluaisitko ylipäänsä tehdä samaa työtä eläkeikään asti? Miksi, miksi et?

Siihen mennessä kun pääsen töihin, tunnen hukanneeni jo niin monta työiän vuotta, että toivon ettei suurempia uramuutoksia ole tiedossa. Toisaalta lääketieteen piirissä voi, kerran vauhtiin päästyään, tehdä oman alan sisälläkin aika erilaisia juttuja. tällä hetkellä en voisi kuvitella itseäni lääkefirmaan, mutta tutkimustyötäkään en kokonaan sulkisi pois vaihtoehdoista.

8. Mikä on ollut paras lomakokemuksesi?

Olen onnekas, on niin paljon hyviä lomakokemuksia! Varmaan valitsisin yli vuosikymmenen takaa purjehduksen Saksan Rügeniltä kotiin Raumanmerelle Tanskan ja Ruotsin kautta. Ehti ottaa lokoisasti mutta silti nähdä vaikka mitä.

9. Mitä teet ensimmäisenä työpäivän jälkeen?

Ennen tänne muuttoa avasin koneen ja söin välipalan.

10. Jos et voisikaan tehdä töitä, syystä tai toisesta, millaisilla asioilla täyttäisit vapaa-aikasi?

Varmaan tekisin samantyyppisiä asioita, joita nytkin olen tehnyt: Vapaaehtoishommia kirkolla niin toimistolla kuin lasten kanssa, kuoroa, muuta musiikkia, käsitöitä, toivottavasti nykyistä enemmän kansalaisaktivismia.

11. Asia joka aina ilahduttaa töissä?

Kannustavat työkaverit, jotka tekevät rankastakin työpäivästä siedettävän. Se, jos pääsee lähtemään kotiin 20 minuutin sisään työajan loppumisesta. :D