Kirkasvetinen järvi, hiekkapohja, rakas Tahvonkaiseni ja sisareni Lumpukka (salanimi, heh), siitä on kaunis kesäpäivä tehty. Tahvonkainen osoittautui vedessä pakokauhun saavaksi pelkuriksi, kun taas nuorempi neiti hyppi ja pomppi kepin perässä, vaikka tassut eivät ylettäneet edes pohjaan. Koirien kanssa on niin kiva touhuta.
Hiljaa lipuu lauta... Ystävien vanhempien mökkiparatiisi Rautalammilla.
Ratsastusharrastuksessani koin yhden suuren onnistumisen kokemuksen, josta epäilen kunnian kuuluvan kuitenkin vain ja ainoastaan osaavalleni ratsulle Lolalle. Hepankääntö (eli etuosakäännös) ensimmäistä kertaa elämässäni, ja minun standardillani tämä meni ihan nappiin :D
Yhdet häät kesässä kuuluu olla. Tänä vuonna olin neiti sinivihreä...
Vaan häiden jälkeen löysin itseni puskasta. Ah mikä look!
Tästä ei ole kulkenut Asta-myrsky, vaan nelipyöräinen metsänsyöjä. Puskaretkeilijät erakon ex-savusaunamökkiä korpipuron rannassa kivenheiton päässä vanhalta pontikankeittokiveltä etsimässä.
Löytyihän se, mutta herrashenkilö ei valitettavasti ollut itse erakko. Tänne ei kukaan ikinä voi eksyä, se on varmaa.
Korpiauringonlasku on kaunis sekin. Isieni maiden tienoilla.
Millaisessa ympäristössä sinun sielusi lepää? Entä mitä sinä muistat heinäkuusta vuonna 2010?
1 kommentti:
Lumpukka <3 :D Maanmainio lempinimi meidän pienelle Nöppölle <3 Voi kun on sitä ikävä jo...meidän pieni Lunahauvavauvanöpnöpnöö <3 Ihania kuvia. Pitäähän sitä neidin näyttää poikaystävälle mistä naiset on tehty, miehet ne on arkajalkoja eikä uskalla edes uimaan ;) Mitä muistan heinäkuusta 2010? Elämäni kovimmat helteet Suomenmaassa, elefanttikintuiksi turvonneet jalkapöydät...:D
Lähetä kommentti