Minun piti postata viimeisestä retkestä Chicago downtowniin. Esitellä eräästä vauvatarviketilaisuudesta saamani hauska goodie bag. Kertoa uudesta harrastuksestani ja sen aikaansaannoksista. Mutta suunnitelmat muuttuvat. Ja elämä muuttuu. Kun pikku prinsessa saapuu taloon.
Pieni Nurmilintumme syntyi yllättäen (vko 38+6) 12.11.2011 klo 10.55 Chicagon aikaa lyhyen mutta sitäkin tehokkaamman synnytysurakan päätteeksi ihan luomusti. Huh! Painoa hänellä oli 2750g ja pituutta 48cm. Viime keskiviikkona hän saapui kotiin vietettyään ensin 3,5 vrk valvontaosastolla hengitysongelmien takia. Äiti passitettiin reilun kahden vuorokauden jälkeen pois sairaalasta, joten unet jäivät vähiin kun piti porhaltaa monesti yössä sairaalaan pikkuista ruokkimaan ja huoli hänen voinnistaan oli kova. Ihanaa, kun olemme vihdoin kaikki kotona!
Nurimilintumme vaikuttaa terhakalta ja temperamenttiselta tapaukselta, joka kääntyy jo itse kyljelleen, kannattelee päätään äidin kauhuksi ja harrastaa ahkerasti jumppaa hereillä ollessaan. Ja sulattaa vanhempiensa sydämmet isoilla tummilla silmillään, jotka tosin välillä menevät ihan kieroon ja saavat meidät nauramaan. Isä sai tervetulolahjaksi kakat päälleen ja eilen äiti joutui oksennussuihkun kohteeksi. Kaikki siis hyvin tässä pienessä valtakunnassa.
Kiitos, että tulit meille, Nurmilintu. Me rakastamme sinua.
(Kaikki kuvat ovat herra M:n koneella, joten kuvapäivitys tulee myöhemmin.)
tiistai 22. marraskuuta 2011
torstai 3. marraskuuta 2011
Vauva-asiaa 3: behold, baby gear!
Vauva-asiaa 2 -postauksen kommenteissa tuli esille kirppistely täällä tuulisessa kaupungissa. Kirpputorit eivät käsitykseni mukaan ole Yhdysvalloissa niin iso ilmiö kuin Suomessa. Kuitenkin lähitienoilta olen tähän mennessä bongannut kaksi isohkoa kirppistä, Village Discountin ja Pelastusarmeijan kirppiksen. Ne ovat täynnä väreittäin järjesteltyjä rekkejä vaatetta, mutta lastenvaatteiden kohdalla vauvanvaatteita ei jostain syystä ole eroteltu isompien tapausten vaaatteista, mikä saa ainakin minut pelkäämään loppumattomia vaaterivistöjä. Ja pikasilmäyksellä tavara tuntuu olevan melko nuhjuista ja jopa likaista. Viimeksi pakenin Pelastusarmeijan liikkeestä mielessä vain ajatus, että en pystyisi pukemaan vauvaani yhteenkään niistä vaatteista...
Sitten tiedän täällä olevan consignment-periaatteella (eli tavaran omistajat saavat myydyistä tuotteista tietyn prosenttiosuuden kaupan viedessä oman lohkonsa) toimivia vähän paremman vauva- ja lapsitavaran liikkeitä, mutta en ole niissä vielä päässyt käymään. Oletukseni on, että huippuhalpoja löytöjä niistä ei voi tehdä, sillä kauppojen provisiot ovat paljon Suomen pöytäkirppiksiä isommat. Yksi tällä periaatteella toimiva ketjuliikekin löytyy, sinne olisi alakerran rouvan kanssa jossain vaiheessa tarkoitus ajella.
Eräästä consignment-myyntitapahtumasta minulla sen sijaan on jo niin kokemusta kuin kuvamateriaaliakin. Chicagossa järjestetään kaksi kertaa vuodessa iso kahden päivän mittainen lastenvaatteiden ja -tavaran kirppismyynti, jonne mekin lokakuun alkupuolella suuntasimme turvakaukalo- ja vaununkiilto silmissämme. Kaukalon ja viiden dollarin itkuhälyttimen kanssa saavuimme sieltä kotiin, tällaista kaikkea jätimme taaksemme:
 |
| Ei liene epäselvää, millaisiin sävyihin täällä tyttölapset puetaan :) |
Vaan mitäs seuraavista kuvista sanotte? Pahoittelen kuvien laatua :( Kuitenkin niistä näkee hyvin vauvatarvikkeiden vallitsevan jenkkityylin: muovia, muovia, värejä, kuoseja ja jos jonkinmoista ripustusta!
 |
 |
| Nää olis kai babysittereitä... |
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
An Urban Pumpkin Patch and other Halloween Stories
Lauantai, 30.10.2011 klo 9.00: Jee, me autottomat päästään maalle, ehdalle kurpitsafarmille!!
 |
| Eikös vain ole ihan ehtaa maaseutua? |
Not. Yliopiston puolesta perheille järjestetty syysretki oman kurpitsan hankintaa varten suuntautui öööö yhdelle Chicagon esikaupungin asuinalueelle, jonka keskelle oli pykätty halvalla isot parkkitilat ja kaikenmaailman tönöjä ja aitauksia eläimineen kaupunkilaisille ihmeteltäviksi ja lasten riemuksi.
 |
| Ehkä minä nyt muistan pituuteni ameriikan mitoissa! |
 |
| Jos et vielä uskonut, ettei olla maalla, niin nyt ainakin, eiks niin? |
Kurpitsoita taidettiin kasvattaa alueen takana olevissa isoissa
kasvihuoneissa, joista ne oli meitä asiakkaita varten kärrätty valmiiksi
valintaa odottamaan.
Me päätettiin pitäytyä pienemmissä piiraspumpkineissa ja herra M löysikin meille loistavan valioyksilön:
 |
| Huomaa taustalla oleva asetelma valokuvia varten :) |
 |
| Ja tässä me kaupunkilaisturistit kurpitsafarmilla... |
Halloween on joulun ohella Yhdysvaltojen suosituin juhla. Ihan tarkkoja tykkäyslukuja en nyt jaksa lähteä kaivelemaan, mutta tällaisen väittämän uutisista kuulin. Ja juhlan suosio vain tuntuu kasvavan erityisesti aikuisten keskuudessa. Jonkun kyselyn mukaan 50% aikuisista ilmoitti sonnustautuvansa jonkinlaiseen kostyymiin Halloweenina eli 31.10, joka tänä vuonna osui maanantaille. Mikään vapaapäivä se ei kenellekään ollut, joten seurailin mm. aamutelkkarin suosikkijuontajien iloittelua Englannin kuninkaallisina. Brittiaksentti ei vain ottanut heiltä sujuakseen ei sitten millään :) Ylipäätänsä muuten niin tv:ssä kuin livenäkin näkemäni naamiaisasut ovat täällä olleet tosi kilttejä, eli kaikki ei olekaan Halloweenina pelkkiä haamuja, zombieita, noitia ja muita pahantekijöitä. Talojen pihamaiden koristeet ovat tosin usein sitä luurankolinjaa. Niin ja paras näkemämme juttu oli auto, jonka peräluukun välistä pilkotti verinen jalkaterä...
Pitkin päivää näin kaduilla jos jonkinlaiseen vermeeseen sonnustautuneita lapsia, nuoria ja aikuisia. Neljän maissa iltapäivällä seurasin ikkunasta, kun ensimmäiset Trick or Treat -retkellä olevat pienokaiset pinkoivat äitejään karkuun minkä kintuistaan irti saivat. On se vaan kumma miten pari-kolmevuotiaat oikeasti saavat äidit kipittämään kuin henkensä edestä, ja jalkojen pituuksilla on kumminkin aikamoinen ero aikuisten hyväksi...
Illemmalla kadulla näkyi jopa teinejä, ja yliopiston lehden mukaan muutama juuri opinnot aloittanutkin aikoi karkkikierrokselle lähteä. Koska asumme useamman asunnon talossa, meidän ovikellojamme ei kukaan tullut painelemaan. Omakotitaloasukkailla lienee ollut sitten sitäkin kiireisempää. Karkkien jaon ja naamiaisten sijaan vietimme rauhallisen mutta hauskan illan kahden naapuripariskuntamme kanssa herkkuja napsien ja kuumaa, glögimäisillä mausteilla tuunattua omenasiideriä (joka täällä tarkoittaa tuorepuristettua omenamehua) nauttien. Pöydän keskipisteenä oli tietysti herra M:n mukafarmilta ostama pikkukurpitsa, jonka hän edellisen yön pimeinä tunteina oli väsännyt asianmukaiseen kuntoon.
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Vauva-asiaa 2
Viimeksi lupasin kertoilla, mitä me olemme tähän mennessä saaneet aikaiseksi tulokkaalle hommata.
Meillä on siis vauvaa varten:
- Kätilötädit joita tapaan tästä viikosta alkaen kerran viikossa. Heitä on vajaa kymmenen, ja kuka tahansa saattaa olla työvuorossa haikarapäivänä, joten tapaan heidät kaikki ennen sitä. Toisaalta kätevää, toisaalta on ikävä omaa, jo tutuksi tullutta neuvolantätiä Suomessa. Välillä ovat kovinkin kiireisen oloisia, ja silti mainostavat tarjoavansa enemmän aikaa ja kokonaisvaltaisempaa hoivaa kuin lääkärit (jotka kai yli 90% amerikkalaisäideistä valitsevat synnytyksiään hoitamaan). Olisivatkohan ne lääkärikäynnit sitten sellaisia viiden minuutin hei ja näkemiin -käyntejä? Niin ja lisäksi olen tutustunut lääketieteellisiin avustajiin, jotka mittaavat verenpaineen, punnitsevat kertyneet kilot ja tutkivat pissanäytteen ennen kuin itse kätilötäti pyrähtää paikalle ottamaan mahasta mittaa. Täällä taidetaan osata luoda enemmän työpaikkoja ihmisille? Hmm. Ja ne kätilöt tuntuvat olevan palveluineen jotain suomalaisten kätilöiden ja gynekologien välistä. Jos kaikki menee hyvin, en vissiin edes tapaa lääkäriä.
- Lastenlääkäri. Saatiin ihan itse valita (tosin ei jaksettu sen kummemmin kierrellä ja kaarrella, vaan otettiin ensimmäinen, jota oli meille suositeltu ja jonka henkilökohtaisesti tapasimme). Tämä tuntuu luksukselta. Toisaalta tuntuu varmaan hölmöltä viedä vauveliini lääkärille rokotettavaksi?!?
- Synnytyssairaala, jossa kaikki post partum -huoneet eli suomeksi kai synnyttäneiden osaston huoneet on yksityishuoneita ja isällekin löytyy jokin paikka, johon päänsä kallistaa. Kaikista synnytyssaleista löytyy poreammeet sun muut tykötarpeet. Ruoka on kuulemma pahaa, eli omia eväitä suositellaan.
- Kehto. Saimme oikein perintökalun lainaksi, esittely luvassa myöhemmin!
- Turvakaukalo ja amerikkalaisen tyylin yhdistelmärattaat (näitä odotan kuumeisesti saapuvaksi viikon puolivälin paikkeilla). Olipa niiden hankinnassa pähkäileminen. Meinasin tulla hulluksi niin kolari- kuin myrkkyturvallisuuttakin pohtiessani. Tarkat testitulokset kaukaloista olivat mielestäni liian ovelan rahastuksen takana, joten luotin mainoksiin ja keskustelupalstoihin. Ja myrkkyjen suhteen tulen luottamaan kangasosien pesuun ennen käyttöä - testatuistakin merkeistä malleja on liikkeellä tajuttoman paljon, ja jokainen tutkittu väri/kuosi oli ainokaisella löytämälläni tutkimussivustolla saanut eri lukemat. Valintamme, Graco Snugride 35 löytyi priimakunnossa kirpparilta 55 dollarin hintaan telakoineen päivineen. Kolariturvallisuus pitäisi olla hyvä, myrkyllisyyttä saan vain arvailla... Yhdistelmärattaisiin päätimme sen sijaan sijoittaa, toisin kuin ilmeisesti suurin osa paikallisista. Täällä tuntuvat kaikki kuskaavan pikkuvauvoja vaunujen sijasta ratasosaan kiinnittyvässä turvakaukalossa, joka ostetaan pakettina rattaiden kanssa (ns. travel system). Me eurooppalaisina kauhistelemme vähän tätä tyyliä, kun eikös niiden pienten vauvojen pitäisi enimmäkseen pötköttää selällään ja turvakaukalomatkustuksen olla vain välttämätön pakko autoreissuilla? Korjatkaa, jos olen väärässä. No, näitä travel systemeja saa tosi edullisesti, hintahaitari varmaan siinä 100-300 dollaria, ja settiin siis kuuluu turvakaukalo telakalla sekä rattaat ilman sitä koppaosaa. Näille yhdistelmille povataan arvosteluissa parin vuoden käyttöikää (renkaat varmaankin se heikoin lenkki), ja me taas halusimme jotain kestävämpää ja sellaista, millä voisi kruisailla hiekkateilläkin mall-ajelujen lisäksi :) Siksipä meille tulee tällaiset Uppababyt:
Hintaa komeudelle tykötarpeineen tuli 500 dollaria kotiovelle kannettuna, mikä täkäläisittäin on kamalan kallis satsaus rattaisiin. Toki täältä löytyy Bugaboot sun muut lähes 2x kalliimmat hienoudetkin, mutta esim. Bogaboo Cameleon -rattaita kokeiltuamme olimme molemmat sitä mieltä, että nämä halvemmat kalliit olivat paremmat. Nyt sitten vain toivon, että pärjätään näillä koko rattailuaika, ei huvittaisi monia rattaita ostella. Huomaatteko, mikä rattaissa vähän ärsyttää? Jalkatuki. Se tuntuu suurimmassa osassa paikallisia merkkejä olevan aikas onneton, ja paljon näkee kaupungilla taaperoilla käytettäviä nukenrattaiden näköisiä heppoisia viritelmiä, joissa jalat vaan vispaa jossakin asfaltin, renkaiden ja istuimen reunan välimaastossa. Yhyy.
- Amme. Ikeasta. Pohjassa on isolla varoitusteksti: vauva voi hukkua tähän!
- Joitakin petivaatteita. Ikeasta myös. Tosin täällä ei paikallisten ohjeiden mukaan saa sängyssä olla mitään vauvan lisäksi. Pehmolelut ja peitot kun voivat tukehduttaa vaavin. Niin ja se pitää ehdottomasti nukuttaa vain ja ainoastaan selällään. Ettei vain tukehdu. Muistathan varmasti?
- Suomen ihana äitiyspakkaus ja joitakin tulevalta mummilta ja ystäviltä saatuja vaatteita. Ei hajuakaan, onko pienimpiä kokoja tarpeeksi. Mutta kun en halua mennä ostamaan vaaleanvihreitä ja -keltaisia ankka-asuja. Ja lähes kaikki muu on ah niin sukupuolisidonnaista tai sitten tosi kallista. Tai sitten en vain ole jaksanut lähteä koluamaan kirppiksiä ja kauppoja. Tämä tuleva äiti on vähän laiska ja väsy. Välinpitämätön myös?
- Kantoliina. Huuto.net ja tänne raahattu. Kovasti olisi tarkoitus oppia sitä käyttämään. Saa nähdä, kuinka meidän käy.
- BundleMe -lämpöpussi, jonka saa turvakaukaloonkin kiinni. Kun se suurensuuri äitiyspakkauksen toppapuku saapuu isovanhempien kyydissä vasta tammikuussa, enkä ole törmännyt kivannäköiseen ja edulliseen pikkuvauvahaalariin. Täällä on, todistettavasti, talvivauvoja, jotka menee vasta keväällä ulos...
- Kaksi tuttipulloa, Ikean hoitoalusta ilman päällistä, Hymynaama-helistin (kiitos ystäväin!), pupu ja rotta. Siinäpä ne tärkeimmät varmaankin.
Mitä sitten puuttuu?
Ainakin tuo hoitopöytäsysteemi on vielä miettimättä. Haluaisin käyttää siihen lipastomme päällistä, mutta jokin laitaviritelmä pitäisi varmaan kehittää, että ei olisi sellainen olo, että vauveli tottumattomista käsistäni luiskahtaa jokin kaunis päivä alustoineen päivineen lattialle. Ja alustalle pitäisi ommella jonkin sortin päällinen. Mieluummin ainakin kaksi. Ne Ikean tarjoamat kun eivät oikein kolahtaneet esteettiseen silmääni ;) Onko Suomessa muuten hoitopöydissä/alustoissa turvavyö? Täällä on, paitsi ei tietty tuossa Ikean hoitoalustassa, jota Suomestakin voi ostaa. Taas katsokaas kun se vauva voi siitä hoitopöydältä tipahtaa. Varmasti siis ihan näppärä juttu, mutta eikös ilmankin olla ennen pärjätty?
Kehdon päätyyn haluaisin väsätä jonkinlaisen kangaskatossysteemin, jolle herra M hymähtelee. Mutta se olis niin söpö juttu. Ja muutenkin olisi kiva saada pieniä sisustusjutskia makuuhuoneemme vauvanurkkaukseen... Joo ei niin kovin tarpeellista, tiedän!
Babysitteri. Tarvitaanko sitä? Toisten mielestä maailman käytännöllisin, toisilla ei ilmeisesti toimi ollenkaan. Tämän hankinta jäänee after the bump -aikaan.
Cupholder eli mukinpidike rattaisiin, ehdottomasti! :D Sitten pääsen naapurin äidin kanssa aina Starbucksin kautta lenkille....
Vaipat. Aluksi ainakin kertakäyttösellaiset, mutta yritän testata myös kestovaippoja. Mielenkiintoista palata tähän asiaan myöhemmin ja katsoa, miten meille kävi. Haastetta kestojen suhteen on ainakin siinä mielessä, että
a) vessakylppärissämme ei ole minkään sortin käsisuihkua (käsisuihkuja myydään muuten täällä nimenomaan kestovaippoja myyvissä vauvatarvikeliikkeissä, vain ja ainoastaan kakkojen huuhteluun tarvittavana laitteena, joka kytketään vessanpöntön (kylmä!)vesijohtoon...)
b) pesukone on kolmien ulkorappujen päässä kellarissa
c) pesukone pesee 60 asteenkin pyykin puolessa tunnissa ja rumpu pyörii vaakatasossa; öö tuleeko puhdasta, huuhteleeko kunnolla; erillisiä huuhteluja ei voi valita
d) herra M:n tuleva suhtautuminen on lievästi hämärän peitossa
e) niitä versioita on niin kamalasti, tunnustan olevani saamieni neuvojen jälkeenkin vähän epätietoinen (Miksi esim. taskuvaipat on suosittuja? Miksi on parempi tunkea imut erilliseen taskuun kuin vain laittaa ne kuoren sisälle?)
f) en ymmärrä paikallisista pesuaineohjeista mitään; yksi sivusto kieltää suurimman osan yleisesti käytetyistä pesuaineista vaippapyykissä, naapurin äiti osti jotain kallista ainetta jota laitetaan tavallisen pesuaineen sekaan?!?
Hyviä neuvoja ja apua otetaan ilolla vastaan :)
Meillä on siis vauvaa varten:
- Kätilötädit joita tapaan tästä viikosta alkaen kerran viikossa. Heitä on vajaa kymmenen, ja kuka tahansa saattaa olla työvuorossa haikarapäivänä, joten tapaan heidät kaikki ennen sitä. Toisaalta kätevää, toisaalta on ikävä omaa, jo tutuksi tullutta neuvolantätiä Suomessa. Välillä ovat kovinkin kiireisen oloisia, ja silti mainostavat tarjoavansa enemmän aikaa ja kokonaisvaltaisempaa hoivaa kuin lääkärit (jotka kai yli 90% amerikkalaisäideistä valitsevat synnytyksiään hoitamaan). Olisivatkohan ne lääkärikäynnit sitten sellaisia viiden minuutin hei ja näkemiin -käyntejä? Niin ja lisäksi olen tutustunut lääketieteellisiin avustajiin, jotka mittaavat verenpaineen, punnitsevat kertyneet kilot ja tutkivat pissanäytteen ennen kuin itse kätilötäti pyrähtää paikalle ottamaan mahasta mittaa. Täällä taidetaan osata luoda enemmän työpaikkoja ihmisille? Hmm. Ja ne kätilöt tuntuvat olevan palveluineen jotain suomalaisten kätilöiden ja gynekologien välistä. Jos kaikki menee hyvin, en vissiin edes tapaa lääkäriä.
- Lastenlääkäri. Saatiin ihan itse valita (tosin ei jaksettu sen kummemmin kierrellä ja kaarrella, vaan otettiin ensimmäinen, jota oli meille suositeltu ja jonka henkilökohtaisesti tapasimme). Tämä tuntuu luksukselta. Toisaalta tuntuu varmaan hölmöltä viedä vauveliini lääkärille rokotettavaksi?!?
- Synnytyssairaala, jossa kaikki post partum -huoneet eli suomeksi kai synnyttäneiden osaston huoneet on yksityishuoneita ja isällekin löytyy jokin paikka, johon päänsä kallistaa. Kaikista synnytyssaleista löytyy poreammeet sun muut tykötarpeet. Ruoka on kuulemma pahaa, eli omia eväitä suositellaan.
- Kehto. Saimme oikein perintökalun lainaksi, esittely luvassa myöhemmin!
- Turvakaukalo ja amerikkalaisen tyylin yhdistelmärattaat (näitä odotan kuumeisesti saapuvaksi viikon puolivälin paikkeilla). Olipa niiden hankinnassa pähkäileminen. Meinasin tulla hulluksi niin kolari- kuin myrkkyturvallisuuttakin pohtiessani. Tarkat testitulokset kaukaloista olivat mielestäni liian ovelan rahastuksen takana, joten luotin mainoksiin ja keskustelupalstoihin. Ja myrkkyjen suhteen tulen luottamaan kangasosien pesuun ennen käyttöä - testatuistakin merkeistä malleja on liikkeellä tajuttoman paljon, ja jokainen tutkittu väri/kuosi oli ainokaisella löytämälläni tutkimussivustolla saanut eri lukemat. Valintamme, Graco Snugride 35 löytyi priimakunnossa kirpparilta 55 dollarin hintaan telakoineen päivineen. Kolariturvallisuus pitäisi olla hyvä, myrkyllisyyttä saan vain arvailla... Yhdistelmärattaisiin päätimme sen sijaan sijoittaa, toisin kuin ilmeisesti suurin osa paikallisista. Täällä tuntuvat kaikki kuskaavan pikkuvauvoja vaunujen sijasta ratasosaan kiinnittyvässä turvakaukalossa, joka ostetaan pakettina rattaiden kanssa (ns. travel system). Me eurooppalaisina kauhistelemme vähän tätä tyyliä, kun eikös niiden pienten vauvojen pitäisi enimmäkseen pötköttää selällään ja turvakaukalomatkustuksen olla vain välttämätön pakko autoreissuilla? Korjatkaa, jos olen väärässä. No, näitä travel systemeja saa tosi edullisesti, hintahaitari varmaan siinä 100-300 dollaria, ja settiin siis kuuluu turvakaukalo telakalla sekä rattaat ilman sitä koppaosaa. Näille yhdistelmille povataan arvosteluissa parin vuoden käyttöikää (renkaat varmaankin se heikoin lenkki), ja me taas halusimme jotain kestävämpää ja sellaista, millä voisi kruisailla hiekkateilläkin mall-ajelujen lisäksi :) Siksipä meille tulee tällaiset Uppababyt:
Hintaa komeudelle tykötarpeineen tuli 500 dollaria kotiovelle kannettuna, mikä täkäläisittäin on kamalan kallis satsaus rattaisiin. Toki täältä löytyy Bugaboot sun muut lähes 2x kalliimmat hienoudetkin, mutta esim. Bogaboo Cameleon -rattaita kokeiltuamme olimme molemmat sitä mieltä, että nämä halvemmat kalliit olivat paremmat. Nyt sitten vain toivon, että pärjätään näillä koko rattailuaika, ei huvittaisi monia rattaita ostella. Huomaatteko, mikä rattaissa vähän ärsyttää? Jalkatuki. Se tuntuu suurimmassa osassa paikallisia merkkejä olevan aikas onneton, ja paljon näkee kaupungilla taaperoilla käytettäviä nukenrattaiden näköisiä heppoisia viritelmiä, joissa jalat vaan vispaa jossakin asfaltin, renkaiden ja istuimen reunan välimaastossa. Yhyy.
- Amme. Ikeasta. Pohjassa on isolla varoitusteksti: vauva voi hukkua tähän!
- Joitakin petivaatteita. Ikeasta myös. Tosin täällä ei paikallisten ohjeiden mukaan saa sängyssä olla mitään vauvan lisäksi. Pehmolelut ja peitot kun voivat tukehduttaa vaavin. Niin ja se pitää ehdottomasti nukuttaa vain ja ainoastaan selällään. Ettei vain tukehdu. Muistathan varmasti?
- Suomen ihana äitiyspakkaus ja joitakin tulevalta mummilta ja ystäviltä saatuja vaatteita. Ei hajuakaan, onko pienimpiä kokoja tarpeeksi. Mutta kun en halua mennä ostamaan vaaleanvihreitä ja -keltaisia ankka-asuja. Ja lähes kaikki muu on ah niin sukupuolisidonnaista tai sitten tosi kallista. Tai sitten en vain ole jaksanut lähteä koluamaan kirppiksiä ja kauppoja. Tämä tuleva äiti on vähän laiska ja väsy. Välinpitämätön myös?
- Kantoliina. Huuto.net ja tänne raahattu. Kovasti olisi tarkoitus oppia sitä käyttämään. Saa nähdä, kuinka meidän käy.
- BundleMe -lämpöpussi, jonka saa turvakaukaloonkin kiinni. Kun se suurensuuri äitiyspakkauksen toppapuku saapuu isovanhempien kyydissä vasta tammikuussa, enkä ole törmännyt kivannäköiseen ja edulliseen pikkuvauvahaalariin. Täällä on, todistettavasti, talvivauvoja, jotka menee vasta keväällä ulos...
- Kaksi tuttipulloa, Ikean hoitoalusta ilman päällistä, Hymynaama-helistin (kiitos ystäväin!), pupu ja rotta. Siinäpä ne tärkeimmät varmaankin.
Mitä sitten puuttuu?
Ainakin tuo hoitopöytäsysteemi on vielä miettimättä. Haluaisin käyttää siihen lipastomme päällistä, mutta jokin laitaviritelmä pitäisi varmaan kehittää, että ei olisi sellainen olo, että vauveli tottumattomista käsistäni luiskahtaa jokin kaunis päivä alustoineen päivineen lattialle. Ja alustalle pitäisi ommella jonkin sortin päällinen. Mieluummin ainakin kaksi. Ne Ikean tarjoamat kun eivät oikein kolahtaneet esteettiseen silmääni ;) Onko Suomessa muuten hoitopöydissä/alustoissa turvavyö? Täällä on, paitsi ei tietty tuossa Ikean hoitoalustassa, jota Suomestakin voi ostaa. Taas katsokaas kun se vauva voi siitä hoitopöydältä tipahtaa. Varmasti siis ihan näppärä juttu, mutta eikös ilmankin olla ennen pärjätty?
Kehdon päätyyn haluaisin väsätä jonkinlaisen kangaskatossysteemin, jolle herra M hymähtelee. Mutta se olis niin söpö juttu. Ja muutenkin olisi kiva saada pieniä sisustusjutskia makuuhuoneemme vauvanurkkaukseen... Joo ei niin kovin tarpeellista, tiedän!
Babysitteri. Tarvitaanko sitä? Toisten mielestä maailman käytännöllisin, toisilla ei ilmeisesti toimi ollenkaan. Tämän hankinta jäänee after the bump -aikaan.
Cupholder eli mukinpidike rattaisiin, ehdottomasti! :D Sitten pääsen naapurin äidin kanssa aina Starbucksin kautta lenkille....
Vaipat. Aluksi ainakin kertakäyttösellaiset, mutta yritän testata myös kestovaippoja. Mielenkiintoista palata tähän asiaan myöhemmin ja katsoa, miten meille kävi. Haastetta kestojen suhteen on ainakin siinä mielessä, että
a) vessakylppärissämme ei ole minkään sortin käsisuihkua (käsisuihkuja myydään muuten täällä nimenomaan kestovaippoja myyvissä vauvatarvikeliikkeissä, vain ja ainoastaan kakkojen huuhteluun tarvittavana laitteena, joka kytketään vessanpöntön (kylmä!)vesijohtoon...)
b) pesukone on kolmien ulkorappujen päässä kellarissa
c) pesukone pesee 60 asteenkin pyykin puolessa tunnissa ja rumpu pyörii vaakatasossa; öö tuleeko puhdasta, huuhteleeko kunnolla; erillisiä huuhteluja ei voi valita
d) herra M:n tuleva suhtautuminen on lievästi hämärän peitossa
e) niitä versioita on niin kamalasti, tunnustan olevani saamieni neuvojen jälkeenkin vähän epätietoinen (Miksi esim. taskuvaipat on suosittuja? Miksi on parempi tunkea imut erilliseen taskuun kuin vain laittaa ne kuoren sisälle?)
f) en ymmärrä paikallisista pesuaineohjeista mitään; yksi sivusto kieltää suurimman osan yleisesti käytetyistä pesuaineista vaippapyykissä, naapurin äiti osti jotain kallista ainetta jota laitetaan tavallisen pesuaineen sekaan?!?
Hyviä neuvoja ja apua otetaan ilolla vastaan :)
tiistai 25. lokakuuta 2011
Vauva-asiaa 1
Tulipas luova otsikko, heh. Viime viikot ovat menneet remonttien (kyllä, monikko kuvastaa tilannetta parhaiten) keskellä, ja samaa on luvassa ainakin vielä tällä ja ensi viikolla. Kodistamme on siis luvassa jossain vaiheessa klassisia "ennen ja jälkeen" -kuvia, mutta niitä odotellessa ajattelin kertoilla vähän tästä odotusprojektistamme keskellä kaikkia muita pieniä projektejamme (kuten siis muuttoa valtameren toiselle puolelle, opiskeluja, uusien ihmissuhteiden solmimista, uuden kodin laittoa remontteineen)...
Tilanne muutaman viikon takaa...
... ja pari päivää sitten (piti vaihtaa väriä kun naama oli niin punainen!):
Maha siis vain kasvaa ja kasvaa, kuten kait pitääkin. Vauva on viime aikoina aktivoitunut pyllynpyörittäjäksi kyynärpäätaktiikalla, eli ilmeisesti siellä sisuksissa on vielä tilaakin jonkin verran. Toivon silti pientä vauvaa... Vointi on ollut enimmäkseen hyvä, välillä on epämääräisiä kipuja ja yöunet ovat huonontuneet, mutta monesti pääsen vieläkin tekemään kunnon kävelylenkin ilman outoja oloja. Tahti vain on vähän hidastunut. Mutta sekin saattaa olla vain laiskuutta...
Täällä uusissa ympyröissä olen jotenkin vain antanut ajan kulua epämääräisesti tietoisena siitä, että laskettu aika lähenee vääjäämättä. Nyt ollaan kohdassa 36+2, mutta tämäkin piti tarkistaa vau.fi -sivuston laskurista. Taidan siis puolittain yrittää unohtaa, että aika valmistella vauvajuttuja ja orientoitua elämänmuutokseen on todellakin käymässä vähiin. Jos olisin kirjoittanut aiheesta pari viikkoa sitten, olisi sisältönä ollut pitkänpitkä lista siitä, mitä on vielä hankkimatta ja tekemättä. Tänään tiedän, että vauva pysyisi kyllä hengissä, jos vaikka huomenna päättäisi haikaransa nyytistä tänne meille tipahtaa, mutta silti minua vähän säälittäisi pikkuinen: niin monenmoista odotusblogia luettuani tiedän, että olen aikas paljon jäljessä kaikista valmisteluista. Vähintäänkin henkisesti. (Tästä lisää seuraavassa postauksessa.)
Emme tiedä varmaksi, kumpi sieltä on tulossa, joten meillä pitää olla sekä pojan että tytön nimet mietittyinä valmiiksi saairaalaan mennessä. Täällä kun ollaan sairaalassa synnytyksen jälkeen max 48h jos kaikki on mennyt hyvin, ja ennen lähtöä lapsonen saa syntymätodistuksen, (jota ilman kukaan ei ole tässä maassa mitään) jossa pitää olla koko nimi. Me ollaan tässä(kin) asiassa vielä vähän vaiheessa, heh. Täällä muuten kysytään heti (esim. kaupan kassatäti) tavatessa seuraavat kysymykset: 1) milloin on laskettu aika 2) tuleeko tyttö vai poika 3) mikä tulee olemaan vauvan nimi. Olen jo ihan kyllästynyt vastaamaan näihin kysymyksiin! Toisaalta vauvamaha on saanut kummia aikaan mm. asuntomme suhteen: remonteista päättävät miehet haluavat kovasti tehdä töitä sen eteen, että meidän perhe tulee voimaan hyvin. Sitä on oikeastaan ollut hellyyttävää seurata.
Kaunista syysviikkoa teille kaikille sinne pohjoiseen!
Tilanne muutaman viikon takaa...
... ja pari päivää sitten (piti vaihtaa väriä kun naama oli niin punainen!):
Maha siis vain kasvaa ja kasvaa, kuten kait pitääkin. Vauva on viime aikoina aktivoitunut pyllynpyörittäjäksi kyynärpäätaktiikalla, eli ilmeisesti siellä sisuksissa on vielä tilaakin jonkin verran. Toivon silti pientä vauvaa... Vointi on ollut enimmäkseen hyvä, välillä on epämääräisiä kipuja ja yöunet ovat huonontuneet, mutta monesti pääsen vieläkin tekemään kunnon kävelylenkin ilman outoja oloja. Tahti vain on vähän hidastunut. Mutta sekin saattaa olla vain laiskuutta...
Täällä uusissa ympyröissä olen jotenkin vain antanut ajan kulua epämääräisesti tietoisena siitä, että laskettu aika lähenee vääjäämättä. Nyt ollaan kohdassa 36+2, mutta tämäkin piti tarkistaa vau.fi -sivuston laskurista. Taidan siis puolittain yrittää unohtaa, että aika valmistella vauvajuttuja ja orientoitua elämänmuutokseen on todellakin käymässä vähiin. Jos olisin kirjoittanut aiheesta pari viikkoa sitten, olisi sisältönä ollut pitkänpitkä lista siitä, mitä on vielä hankkimatta ja tekemättä. Tänään tiedän, että vauva pysyisi kyllä hengissä, jos vaikka huomenna päättäisi haikaransa nyytistä tänne meille tipahtaa, mutta silti minua vähän säälittäisi pikkuinen: niin monenmoista odotusblogia luettuani tiedän, että olen aikas paljon jäljessä kaikista valmisteluista. Vähintäänkin henkisesti. (Tästä lisää seuraavassa postauksessa.)
Emme tiedä varmaksi, kumpi sieltä on tulossa, joten meillä pitää olla sekä pojan että tytön nimet mietittyinä valmiiksi saairaalaan mennessä. Täällä kun ollaan sairaalassa synnytyksen jälkeen max 48h jos kaikki on mennyt hyvin, ja ennen lähtöä lapsonen saa syntymätodistuksen, (jota ilman kukaan ei ole tässä maassa mitään) jossa pitää olla koko nimi. Me ollaan tässä(kin) asiassa vielä vähän vaiheessa, heh. Täällä muuten kysytään heti (esim. kaupan kassatäti) tavatessa seuraavat kysymykset: 1) milloin on laskettu aika 2) tuleeko tyttö vai poika 3) mikä tulee olemaan vauvan nimi. Olen jo ihan kyllästynyt vastaamaan näihin kysymyksiin! Toisaalta vauvamaha on saanut kummia aikaan mm. asuntomme suhteen: remonteista päättävät miehet haluavat kovasti tehdä töitä sen eteen, että meidän perhe tulee voimaan hyvin. Sitä on oikeastaan ollut hellyyttävää seurata.
Kaunista syysviikkoa teille kaikille sinne pohjoiseen!
maanantai 3. lokakuuta 2011
Puolikas eloa ja kokonainen syys
Jäyhän päättäväisesti aika kulkee eteenpäin, jättää taakseen päivän vain toivottaakseen tervetulleeksi seuraavan. Samalla elämä, joka tuntuu arjessa usein niin itseään toistavalta, kietoo huomaansa koko joukon muistoja, pieniä ja vähän isompia tapahtumia, jotka tekevät jokaisesta päivästä kuitenkin niin ainutlaatuisen. Alku on ollut raskasta ja arki ei aina niin kovin auvoista, mutta on ihanaa huomata, että ollaan me jaksettu vähän seikkailla kuitenkin! Tässä pieni kooste tähänastisista tutkimusretkistämme.
Olemme ihastelleet kotikaupunkiamme järveltä käsin...
...yläilmoista...
...rannalta syyskuun ensimmäisten päivien yli 30 asteen helteiden aikana...
...uudenlaisen mahan asettamia rajoitteita uhmaten pyörän kyydistä kirpeää syysilmaa haistellen...
...kyseenalaisiakaan katselukulmia unohtamatta ;) (Bongaa herra M!)
Olemme ihastelleet kotikaupunkiamme järveltä käsin...
...yläilmoista...
...rannalta syyskuun ensimmäisten päivien yli 30 asteen helteiden aikana...
...uudenlaisen mahan asettamia rajoitteita uhmaten pyörän kyydistä kirpeää syysilmaa haistellen...
...kyseenalaisiakaan katselukulmia unohtamatta ;) (Bongaa herra M!)
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Uusia tuulia
Huhuu, onkohan kukaan jaksanut käydä täällä kurkkimassa, josko olisin talviuniltani vihdoin viimein herännyt? Hih, edellinen elämäni vuosi otti ja päättyi vähän yllättäenkin kovan työstressin siivittämänä, ja sen jälkeen onkin tapahtunut vaikka mitä. Ihan vain ne isoimmat mainitakseni, tämä vuosi on tuonut tullessaan muuton Yhdysvaltain keskilänteen Chicagoon ja erään uuden ihmisen, joka ei kyllä vielä tästä maailmasta taida kovin paljoa tietää. Sen vanhemmat tietävät sitten kyllä sitäkin enemmän, ja ilon ja pelon kunnioittavalla sekoituksella odottelevat tulevia kuukausia ja vuosia... ja vuosikymmeniä. Rankan viime talven jälkeen voisi kyllä ajatella, että vähemmilläkin muutoksilla olisi elämän haasteellisuus säilynyt ihan passelisti, mutta me taidetaan olla vähän uhkarohkeita luonnostamme.
Olemme nyt asustelleet reilut viisi viikkoa uudessa kotimaassa, -kaupungissa ja -asunnossa. Kaaosta ja huonoa tuuria on piisannut, mutta myös vastapainoksi ihania uusia ihmisiä, apua, huolenpitoa ja pikku hiljaa kasvava kotiutumisen tunne. Ihmetelty ollaan monenmoista, iloittu vihdoin siivotuksi saadusta ruokakomerosta, pikkuista odottavasta lainakehdosta ja polkupyöristä, jotka helpottavat arkea niin kovin. Kauhisteltu ollaan maailman epäkäytännöllisimpiä ikkunoita, joita ei voi pestä, homeisia huonekaluja kellarissa, kokolattiamattoa ja kaikkea sitä likaa, joka asuntoomme on vuosien aikana pesiytynyt. Väsytty siivouksesta, opiskelusta, kauppareissuista, vauvan odotuksesta. Saatu lisäenergiaa kävelyretkistä, tutkimusmatkoista, uusista tuttavuuksista, kauniista syyssäästä. Surtu oman kauniin kodin jäämistä kauas meren taakse ja paluuta keräilyeräsisustukselliseen opiskelija-arkeen. Toivo sisimmässä kuitenkin siitä, että jonakin päivänä tämä koti on kaunis koti.
Tervetuloa seuraamaan elämäni uusia vuosia. Kurkistamaan amerikkalaiseen elämänmenoon, kotimme arkeen ja uuteen elämänvaiheeseen vauvoineen päivineen!
Olemme nyt asustelleet reilut viisi viikkoa uudessa kotimaassa, -kaupungissa ja -asunnossa. Kaaosta ja huonoa tuuria on piisannut, mutta myös vastapainoksi ihania uusia ihmisiä, apua, huolenpitoa ja pikku hiljaa kasvava kotiutumisen tunne. Ihmetelty ollaan monenmoista, iloittu vihdoin siivotuksi saadusta ruokakomerosta, pikkuista odottavasta lainakehdosta ja polkupyöristä, jotka helpottavat arkea niin kovin. Kauhisteltu ollaan maailman epäkäytännöllisimpiä ikkunoita, joita ei voi pestä, homeisia huonekaluja kellarissa, kokolattiamattoa ja kaikkea sitä likaa, joka asuntoomme on vuosien aikana pesiytynyt. Väsytty siivouksesta, opiskelusta, kauppareissuista, vauvan odotuksesta. Saatu lisäenergiaa kävelyretkistä, tutkimusmatkoista, uusista tuttavuuksista, kauniista syyssäästä. Surtu oman kauniin kodin jäämistä kauas meren taakse ja paluuta keräilyeräsisustukselliseen opiskelija-arkeen. Toivo sisimmässä kuitenkin siitä, että jonakin päivänä tämä koti on kaunis koti.
Tervetuloa seuraamaan elämäni uusia vuosia. Kurkistamaan amerikkalaiseen elämänmenoon, kotimme arkeen ja uuteen elämänvaiheeseen vauvoineen päivineen!
maanantai 13. joulukuuta 2010
Joulu, tulethan pian
Olet niin lähellä, ja silti niin kaukana. Kun vain ajattelenkin kaikkea sitä, mitä vielä ennen saapumistasi pitäisi ehtiä tehdä... Mutta enpäs nyt ajattelekaan. Nautin vain siitä, että tänä vuonna pöydällämme kukkivat jo joulunajan toiset valkeat hyasintit, ja amaryllis on pian myös kauneimmillaan. Kylmää maitoa ja chocolate chip cookies... ihan oikealla amerikkalaisella reseptillä. Hengitetään kukkain tuoksua ja nautitaan - tästä hetkestä.
Chocolate chip cookies
2 1/4 kuppia jauhoja
1 tl soodaa
1 tl suolaa
225 g voita
3/4 kuppia sokeria (tummaa ruokosokeria)
3/4 kuppia fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria
2 isoa kananmunaa
2 kuppia suklaahippuja
1 kuppi murskattuja pähkinöitä
Vaahdota voi ja sokerit, lisää yksitellen kananmunat. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää vähitellen vaahtoseokseen. Kääntele lopuksi suklaahiput ja pähkinät joukkoon. Laita ruokalusikalla nokareita pellille n. 5 cm välein (leviävät paljon). Paista 190C n. 8 minuuttia. Taikinasta tulee n. 5 tusinaa pikkuleipää.
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Katastrofikakun ainekset
Jääkaapissa oli...
- iäisyyden seisonut avattu pakasterasia puolukkahilloa
- viime heinäkuussa parasta ennen -päivänsä nähnyt purkki ruokakermaa
- niinikään päiväyksensä menettäneitä kananmunia
- jo viikko sitten vanhentuvana alennuksella ostettu purkki kermaviiliä
Tästä tulisi siis upea piiras. Varsinkin, kun kananmunat olivat jotenkin jämähtäneet kartonkinsa pohjaan ja rikkoutuivat heti, kun yritin niitä irrottaa. Käänsin siis koko höskän ylösalaisin ja annoin taikinaan valua sen, mikä vielä valutettavissa oli. Eihän se leipominen nyt niin nuukaa ole :)
100g voita ja 1 dl sokeria vaahdotetaan, lisätään n. yksi muna ja vatkataan hirmuisasti. Kuorensirpaleet kannattaa noukkia joukosta etukäteen. Toisaalla sekoitetaan 1,5dl vehnäjauhoja, 1tl leivinjauhetta ja 0,5dl perunajauhoja (pöllyää kovasti), ja sekoitetaan vaahtoseokseen vuorotellen maidon tai kerman kanssa, jota saa olla 0,5dl. Painellaan voidellun piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Päälle kipataan 3-4dl puolukoita tai siis sopivan näköisesti puolukkasurvosta ja runsaassti kookoshiutaleita. Sokeria oman maun mukaan. Purkilliseen kermaviiliä vielä yksi muna, sopivasti sokeria ja vaniljaa, lurautetaan seos piirakan päälle ja laitetaan piiras 175C 40-45 minuutiksi. Tämä on oikeasti hyvää.
- iäisyyden seisonut avattu pakasterasia puolukkahilloa
- viime heinäkuussa parasta ennen -päivänsä nähnyt purkki ruokakermaa
- niinikään päiväyksensä menettäneitä kananmunia
- jo viikko sitten vanhentuvana alennuksella ostettu purkki kermaviiliä
Tästä tulisi siis upea piiras. Varsinkin, kun kananmunat olivat jotenkin jämähtäneet kartonkinsa pohjaan ja rikkoutuivat heti, kun yritin niitä irrottaa. Käänsin siis koko höskän ylösalaisin ja annoin taikinaan valua sen, mikä vielä valutettavissa oli. Eihän se leipominen nyt niin nuukaa ole :)
100g voita ja 1 dl sokeria vaahdotetaan, lisätään n. yksi muna ja vatkataan hirmuisasti. Kuorensirpaleet kannattaa noukkia joukosta etukäteen. Toisaalla sekoitetaan 1,5dl vehnäjauhoja, 1tl leivinjauhetta ja 0,5dl perunajauhoja (pöllyää kovasti), ja sekoitetaan vaahtoseokseen vuorotellen maidon tai kerman kanssa, jota saa olla 0,5dl. Painellaan voidellun piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Päälle kipataan 3-4dl puolukoita tai siis sopivan näköisesti puolukkasurvosta ja runsaassti kookoshiutaleita. Sokeria oman maun mukaan. Purkilliseen kermaviiliä vielä yksi muna, sopivasti sokeria ja vaniljaa, lurautetaan seos piirakan päälle ja laitetaan piiras 175C 40-45 minuutiksi. Tämä on oikeasti hyvää.
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
Kylpyhuoneen facelift
Syksyn korvalla saimme kylpyhuoneemme muodonmuutoksen viimeisteltyä. Rahaa kului n. 300 euroa, mutta lopputulos näyttää huomattavasti kulunutta rahaa arvokkaammalta. Hankintalistalla on enää tyyliin sopiva uusi roskapönttö ja valaisin peilin yläpuolelle... Mutta siis tässä kylppärimme ennen muutosta.
Allaskaappi alkoi hajota käsiin, ja inhosimme tummansinisiä kaakeliraitoja seinässä ja lattiassa. Ikean säilytyskaappikin (vasemmalla) vei ikävästi tilaa pyyhkeiltä, ja puunväriset ovenpielet ja katto eivät sopineet muuhun väritykseen ollenkaan. Kaiken kaikkiaankin siis tyypillinen suomalainen kerrostalokylppäri...
...vaan ei enää :)
Ensinnäkin maalasimme siniset kaakelit ja puunväriset ovienpielet mustiksi. Pohjamaali (otepohja) vain alle ja mustaa ulko- ja sisätilojen maalia päälle (merkin ja nimen kaivelen mieleni kätköistä, jos joku niitä kaipaa). Kirpputorilta ostin 20 sentillä kivan kankaan pesukoneen suojaksi, WC-paperipussukka on Loviisan Aitasta (kuten muutkin kuvissa näkyvät pussukat).
Ikean pystykaapin korvasimme Ikean mustanruskealla seinään kiinnitettävällä kaapilla, johon ostimme erikseen Hemnes-sarjan vetimet. Indiskasta löysimme kivan vanhahtavat ripustuskoukut pyyhkeille, jotka ruuvasimme kaapin pohjaan. Pienen huoneen tilankäyttö parani kummasti.
Hihitellen olen lukenut Stockan mainoksia Ralph Laurenin kodintekstiileistä. Ostin pyyhkeemme Nykistä jäännöseriä myyvästä kaupasta. Isojen pyyhkeiden hinta taisi olla n. 7 euroa kappale ja käsipyyhkeiden nelisen euroa. Rakastan pehmeitä valkoisia pyyhkeitä!
Seinäkaapin päätyyn oli ihan pakko saada tämä koristus, kun kaltaiseni lintufriikki sen Indiskasta bongasi:
Katon maalasimme valkoisella jämäkuultolakalla, joten se jäi vielä hiukan liian puunväriseksi. Parannusta kuitenkin vanhaan on huimasti. Suihkuseinä sai lähtöpassit ja tilalle laitettiin tanko suihkuverholle. Suihkuverhon ulkopuolelle ompelin vanhoista pitsilakanoista koristeverhot, jotka tuovat kylppäriin ripauksen ylellistä tunnelmaa, ainakin omasta mielestäni :)
Mieheni suuri taidonnäyte on ihana uusi allaskaappikokonaisuutemme. Ostin vuosi sitten Hulluilta päiviltä malja-altaan 49 eurolla. Ikeasta hankimme sille pariksi Hemnesin pikku lipaston (muistaakseni 79 euroa), josta mieheni askarteli allaskaapin pienentämällä laatikoiden syvyyttä, lisäämällä metallitassut jalkojen alle ja luonnollisestikin leikkaamalla kanteen reiän allasta varten. Taloyhtiömme huoltomies hoiti tarvittavat putkimuutokset. Kaikki alle 150 euroa, minkä yleensä vähintään joutuisi perusallaskaappikokonaisuudesta (niistä rumista valkoisista) maksamaan. Ja kun kyselin ykisttäisiä tarjouksia haluamamme tyyliselle allaskaapille, olivat ne n. 200-400 euron väliltä, materiaalina heppoinen lastulevy vai mikälie. Hemnesi lipasto on mäntyä, täyspuuta.
Altaan yläpuolelle löysin uuden puisen hyllyn kirpputorilta, hinta 13 eur, peili on Stockmannilta ja vähän tyyriimpi... Värimaailmaltaan ne ovat vähän turhan kaukana toisistaan, ehkäpä joskus innostun sävyttämään ne yhteen. Tällä hetkellä kelpaavat meille kyllä hyvin näinkin.
Pienet yksityiskohdat ovat minulle tärkeitä. Siksi olin tosi iloinen tästäkin löydöstäni:
Mitäs mieltä te olette?
Allaskaappi alkoi hajota käsiin, ja inhosimme tummansinisiä kaakeliraitoja seinässä ja lattiassa. Ikean säilytyskaappikin (vasemmalla) vei ikävästi tilaa pyyhkeiltä, ja puunväriset ovenpielet ja katto eivät sopineet muuhun väritykseen ollenkaan. Kaiken kaikkiaankin siis tyypillinen suomalainen kerrostalokylppäri...
...vaan ei enää :)
Ensinnäkin maalasimme siniset kaakelit ja puunväriset ovienpielet mustiksi. Pohjamaali (otepohja) vain alle ja mustaa ulko- ja sisätilojen maalia päälle (merkin ja nimen kaivelen mieleni kätköistä, jos joku niitä kaipaa). Kirpputorilta ostin 20 sentillä kivan kankaan pesukoneen suojaksi, WC-paperipussukka on Loviisan Aitasta (kuten muutkin kuvissa näkyvät pussukat).
Ikean pystykaapin korvasimme Ikean mustanruskealla seinään kiinnitettävällä kaapilla, johon ostimme erikseen Hemnes-sarjan vetimet. Indiskasta löysimme kivan vanhahtavat ripustuskoukut pyyhkeille, jotka ruuvasimme kaapin pohjaan. Pienen huoneen tilankäyttö parani kummasti.
Hihitellen olen lukenut Stockan mainoksia Ralph Laurenin kodintekstiileistä. Ostin pyyhkeemme Nykistä jäännöseriä myyvästä kaupasta. Isojen pyyhkeiden hinta taisi olla n. 7 euroa kappale ja käsipyyhkeiden nelisen euroa. Rakastan pehmeitä valkoisia pyyhkeitä!
Seinäkaapin päätyyn oli ihan pakko saada tämä koristus, kun kaltaiseni lintufriikki sen Indiskasta bongasi:
Katon maalasimme valkoisella jämäkuultolakalla, joten se jäi vielä hiukan liian puunväriseksi. Parannusta kuitenkin vanhaan on huimasti. Suihkuseinä sai lähtöpassit ja tilalle laitettiin tanko suihkuverholle. Suihkuverhon ulkopuolelle ompelin vanhoista pitsilakanoista koristeverhot, jotka tuovat kylppäriin ripauksen ylellistä tunnelmaa, ainakin omasta mielestäni :)
Mieheni suuri taidonnäyte on ihana uusi allaskaappikokonaisuutemme. Ostin vuosi sitten Hulluilta päiviltä malja-altaan 49 eurolla. Ikeasta hankimme sille pariksi Hemnesin pikku lipaston (muistaakseni 79 euroa), josta mieheni askarteli allaskaapin pienentämällä laatikoiden syvyyttä, lisäämällä metallitassut jalkojen alle ja luonnollisestikin leikkaamalla kanteen reiän allasta varten. Taloyhtiömme huoltomies hoiti tarvittavat putkimuutokset. Kaikki alle 150 euroa, minkä yleensä vähintään joutuisi perusallaskaappikokonaisuudesta (niistä rumista valkoisista) maksamaan. Ja kun kyselin ykisttäisiä tarjouksia haluamamme tyyliselle allaskaapille, olivat ne n. 200-400 euron väliltä, materiaalina heppoinen lastulevy vai mikälie. Hemnesi lipasto on mäntyä, täyspuuta.
Altaan yläpuolelle löysin uuden puisen hyllyn kirpputorilta, hinta 13 eur, peili on Stockmannilta ja vähän tyyriimpi... Värimaailmaltaan ne ovat vähän turhan kaukana toisistaan, ehkäpä joskus innostun sävyttämään ne yhteen. Tällä hetkellä kelpaavat meille kyllä hyvin näinkin.
Pienet yksityiskohdat ovat minulle tärkeitä. Siksi olin tosi iloinen tästäkin löydöstäni:
Mitäs mieltä te olette?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)